Säteilykemikaalisoppa
 
 
Matkapuhelimet ovat suurten markkinoiden keskipisteessä. Uusia malleja suolletaan markkinoille yhä kiivaampaan tahtiin. Monet ovat varmasti huomanneet myös laadun huonontuneen selvästi ja tilastojen mukaan esimerkiksi erään tunnetun valmistajan uusista puhelimista huoltoon päätyy pian käyttöönoton jälkeen joka kolmas. Mutta miten on haittavaikutuksien laita? Kai niitä sentään tutkitaan ja eliminoidaan kehityksen edetessä? Monet tutkimukset osoittavat, ettei terveysriskejä oteta vakavasti. Kännykkävalmistajat palkkaavat kyllä paljon asiantuntijoita, mutta palkkauksen yhteydessä asiantuntijat lupaavat pitää löydöksensä salassa. Jos taas joku tutkija yrittää itsenäisesti tutkia näitä terveysvaikutuksia, hän huomaa pian olevansa ilman rahoitusta. Monet saavat osakseen myös uhkailua ja kiristystä.
 
Gunni Nordström toteaa kirjassaan "The Invisible Disease", ettei teollisuus ole halukas keskustelemaan useista todisteista, jotka viittaavat vahvasti elektroniikassa käytettyjen kemikaalien, sähkömagneettisen säteilyn ja valon yhteisvaikutuksista syntyviin haitallisiin myrkkyihin sekä koko tämän sopan haitalliseen vaikutukseen ihmisessä. Elektroniikassa käytetään usein esimerkiksi myrkyllisiä palontorjunta-aineita ja epoksia, jotka laitteen lämmettyä vapautuvat ilmaan ja muodostavat haitallisia yhdisteitä valon sekä sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksesta. Nämä myrkyt voivat koitua vielä haitallisemmiksi, kun käytetään lisäksi kännykkää: rotilla on havaittu muutoksia veri-aivoesteen toiminnassa kännyköiden mikroaaltojen läheisyydessä ja tutkijat pitävät erittäin todennäköisenä, että sama tapahtuu ihmisillä. Tämä tarkoittaa veressä olevien myrkkyjen vapaata pääsyä aivoihin. Tutkimuksessa käytetty säteilyteho oli alle tuhannesosa teollisuuden haitallisena pitämästä raja-arvosta (SAR) 2W/kg. Myös aivosolujen on havaittu vahingoittuvan kännykkäsäteilyn läheisyydessä.
 
Erja Tamminen listaa kirjassaan "Sähköä ilmassa" lisäksi seuraavia havaittuja kännykkäsäteilyn vaikutuksia eläimiin: "epilepsiatyyppistä aktiivisuutta rotilla tiettyjen lääkkeiden yhteydessä, alentunut immuunipuolustuksen aktiivisuus kanoilla, lisääntynyt kanan alkioiden kuolleisuus, vaikutuksia aivojen dopamiini/opiaatti sähkökemiaan, lisääntynyt DNA:n yksöis- ja kaksoisrihmastojen katkeaminen rottien aivoissa, lymfooman kehittymisen eteneminen geenimuunnelluilla hiirillä, synerginen vaikutus tiettyjen psykoaktiivisten lääkkeiden kanssa, stressivaikutukset sekä terveillä että kasvaimia omaavilla hiirillä, neurogeneettisiä vaikutuksia ja mikrotumakkeiden muodostusta hiiren vatsaontelon makrofaageissa." Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa on Tammisen mukaan todettu "muutoksia aivosähkökäyrässä, unen syvyydessä ja muistia vaativissa tehtävissä; havaintoja verenpaineen noususta altistuksen aikana; havaintoja typpioksidin esiintymisestä uloshengitysilmassa, matkapuhelimen käytön aikana -- [mikä] merkitsee lisääntyvää stressi- ja tulehdusvaikutusta."
 
Kännykkäteollisuus pitää edelleen sitkeästi kiinni ainoastaan säteilyn lämpövaikutuksiin perustuvista tutkimuksista. Kuitenkin jo toisen maailmansodan aikoihin tiedettiin lisääntyneestä harmaakaihiriskistä, vaikka säteilyteho olisikin ollut alle lämpövaikutuksen rajan. 14.8.2004 uutisissa kerrottiin myös säteilyturvakeskuksen tutkimuksesta, jossa oli löydetty todisteita kännykkäsäteilyn vaikuttavan solun tukirankaan. Samaan hengenvetoon kuitenkin todettiin tarvittavan vielä lisätutkimuksia...
 
70-luvulta lähtien miljoonia tietokoneiden käyttäjiä, voimakkaiden radiosignaalien parissa puuhastelevia ja kännyköiden omistajia ympäri maailman on sairastunut sähköyliherkkyyteen. Sähköyliherkkyys johtaa usein myös valo-, kemikaali-, kosketus- ja jopa ääniyliherkkyyteen. Yleisesti ottaen maailmalla tätä tautia ei virallisesti myönnetä olevan olemassa, eikä varsinkaan Suomessa. Sairastuneet ohjataan useimmiten psykiatrille. Monille lääkäreille sähkömagneettisista kentistä sairastuminen kuulostaa liian omituiselta, mutta harvat myöskään miettivät kemikaalien osuutta asiaan. Kieltämättä asian myöntäminen veisi pohjan koko teknologiselta yhteiskuntarakenteeltamme ja siksi vanhassa tuntuisi olevan vara parempi, kuten sananlasku ehdottaa. Mutta kumpaa on tärkeämpää suojella, yhteiskuntarakennetta vai ihmistä?
 
Eniten ihmetyttää todistustaakan jakautuminen, sillä teollisuudessa käytetyt kemikaalit ja laitteet ovat vaarattomia kunnes toisin vedenpitävästi ja kaikkien osapuolien yhteisymmärryksessä todistetaan. Mieluummin kannattaisi jättää kaikki uudet kemikaalit käyttämättä, kunnes ne on luotettavasti ja riippumattomasti testattu terveellisiksi. Todistustaakan siirtäminen saastuttamisesta epäillylle ja saastuttaja maksaa -periaate ovat nykyaikaisen ympäristöajattelun kulmakiviä. Mikseivät ne toimi tässä asiassa?
 
Toisaalta nykyisessä synteettisten kemikaalien ja eri säteilyjen viidakossa on täysin mahdotonta testata tai edes aavistaa kaikkien mahdollisten yhdistelmävaihtoehtojen vaikutukset. Mutta miksei edes keskeisimpiä tekijöitä testata? Miksi koko aiheesta vaietaan? Niinpä olemme jälleen vakavassa risteyskohdassa: jatkammeko sokeina teknologista kehitystä vai otammeko vastuun orastavista ympäristökatastrofeista? Tällä menolla alati monimutkaistuva kemikaalisäteilysoppa saa varmasti aikaan arvaamattoman laajoja ja haitallisia vaikutuksia. Uuden sukupolven UMTS-kännykkäverkko lisää säteilyn kaksinkertaiseksi.
 
  -  12.10.2004
 
* Vihreän polun julkaisu: Säteilykemikaalisoppa
 
* Henrik Varpialan kirjoitus: Irti kännykästä

* Katso myös Olli Tammilehdon artikkeli: Aivojamme uhraamassa

* Lue aiheesta kirja: Erja Tamminen, Päivi Rekula & Matti Juusela: ”Sähköä ilmassa”
 
* Lue aiheesta kirja: Gunni Nordström: ”The Invisible Disease”

Henrik Varpiala