Villakoira joka inhosi imuria
 
 
Villakoiraystäväni Bessi on osoittanut minulle, että ihmisillä on paljon opittavaa eläimistä.
 
Eläimiä pidetään yleisesti "alkeellisina" ja ihmistä taas eläinkunnan kuninkaana. Tällainen kuvitteellinen ja mielivaltainen paremmuusasetelma sulkee helposti pois mahdollisuuden, että eläimet saattaisivat olla joiltakin osin ihmisiä viisaampia. Siten moni arvokas oppitunti eläinten parissa valuu tarpeettomasti hukkaan.
 
Ajatellaan vaikkapa koiraa - yhtä yleisimmistä ihmisen eläinystävistä. Psykologiset tutkimuksetkin paljastavat kotieläinten olevan varsin terapeuttisia ja yleensä tämä tarkoittaa juuri koiraa tai kissaa. Koira on siis monelle parempi ystävä kuin ihminen ja varsinkin vaikeissa elämäntilanteissa eläinystävä saattaa hyvinkin olla korvaamaton. Joko koiralla täytyy olla hyviä ominaisuuksia, joita ihmisellä ei ole tai sitten koiralta puuttuu joitakin ihmisen huonoja ominaisuuksia.
 
Ihmisen ja koiran välinen kommunikointi ei ole lainkaan niin riippuvainen sanallisesta ilmaisusta kuin kahden ihmisen välinen kanssakäynti, vaan etusijalle nousevat enemmänkin erilaiset eleet ja ilmeet. Tämä on paljon suorempaa ja aidompaa keskustelua kuin sanoilla pelaaminen, jolloin myös väärinymmärryksen riski vähenee huomattavasti. Koira on muutenkin luonteeltaan välittömämpi, jolloin sen iloisuus ja isännästään välittäminen eivät jää koskaan epäselviksi - samoin koiran mielestä epämiellyttävät henkilöt saavat tuntea välittömyyden nahoissaan.
 
Miksi koira jaksaa aina ottaa isäntänsä iloisena vastaan työpäivän jälkeen, eikä olekaan kiukkuinen vaikka ruoka olisikin tunnin myöhässä? Koiran ajatus- ja arvomaailmajärjestelmä on huomattavasti yksinkertaisempi kuin ihmisellä. Tällöin oikeasti ensisijaisen tärkeät asiat myös tulevat ilmaistuiksi, eikä niitä voi tukahduttaa monimutkaisilla ajatusrakennelmilla. Koira on aina sitä mitä se oikeasti on, mutta ihminen yleensä unohtuu itse kehittelemiinsä ajatuslabyrintteihin ja peittää siten kuvitelmillaan itse itsensä.
 
Koira ei jatkuvasti mieti mitä toiset ajattelevat ja mikä milloinkin on sopivaa käytöstä. Sillä ei myöskään ole mielessään tarkkaa listaa seuraavista ostettavista tavaroista tai mitenkä saataisiin naapurit kateellisiksi. Koira ei juoni toisten selän takana kieroja ja häijyjä suunnitelmia lähimmäistensä nolaamiseksi tai vahingoittamiseksi. Vanhuksenakin koira saattaa leikkiä aivan yhtä estottomasti ja railakkaasti kuin pentuna.
 
Ihmisellä on paljon suuremmat mahdollisuudet kuin millään muulla eläimellä, mutta suoriudumme monista asioista paljon heikommin kuin muut eläinkunnan rinnakkaismallit. Monesti juuri ihmisten tyhmyyttä ja raakuutta perustellaan muiden eläinten vastaavalla käytöksellä, mutta silloin vain ilmoitamme tiedostavamme valinnanmahdollisuutemme ja julistamme valintamme tehdyksi - ja että valitsimme tietoisesti huonomman vaihtoehdon. 
 
Jos eläin tekee tyhmiä ratkaisuja, se tapahtuu vain siksi, ettei se osaa toimia muulla tavoin. Ihmisten tekemät, varsinkin kokonaisuuden kannalta epäedulliset ratkaisut ovat enemmän tai vähemmän tietoisia ja siten ihmisillä olisi usein myös vapaus valita toisin. Jos valinnan vapaus tuntuu puuttuvan, useimmiten tällöinkin puuttuu vain sen tosiasian myöntäminen, että valinnan mahdollisuus on olemassa. Kun valinnan vapaus kielletään, sitä ei myöskään ole.
 
Koiraa ei voida tietystikään suoraan verrata ihmiseen, sillä koira ei ole ihminen, mutta juuri tästä erilaisuudesta saattaakin olla hyötyä ihmisten ja eläinten välisissä suhteissa. Tämä on mielestäni yksi erinomainen osoitus luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä, kuten myös erilaisuuden vahvuudesta. Vaikka olisimmekin kuinka erilaisia tahansa, ei se silti tarkoita, etteikö olisi mahdollista viettää aikaa yhdessä ja vieläpä sulassa sovussa. Erilaisuus on etu - eikä niinkään vihollinen, joka pitäisi kitkeä lopullisesti maailmasta.
 
Välittömän ystävän poistuessa keskuudesta, myös jäljelle jäävä suru on välitöntä. In Memoriam - ystäväni Bessi.
 
  -  25.2.2005
 
* Video Bessistä
 
* Kuvia Bessistä ja muista eläimistä
 
* Kissanystäville ehdoton kirja: Heli Ilaskari: "Guru Gurnaun joogakoulu"
 
* Vihreän polun julkaisu: Villakoira joka inhosi imuria

Henrik Varpiala