- Sodan ympäristövaikutukset ovat monitasoisia. Sota jättää jälkeensä paitsi uraaniammuksia ja elohopealammikoita myös nälkäisiä ja lukutaidottomia ihmisiä, kertoo
UNEP.
-
-
- YK on tutkinut sotien ympäristövaikutuksia vuodesta 1999. Konfliktien jälkeinen ympäristöraportointi on osoittautunut hyödylliseksi. – Konfliktin jälkeen ympäristö- ja terveysuhat on arvioitava ja niihin on puututtava heti, sanoo tutkimusryhmän johtaja Pekka Haavisto. Ihmisten paluu asuinpaikoilleen voi muutoin vaikeutua ja hoitamattomina sodan ympäristövaikutukset aiheuttavat ongelmia pitkään.
Raportoinnin myötä pommitukst voidaan tulevissa sodissa kohdentaa vähemmän ympäristötuhoa aiheuttavasti ja siten myös pienentää tahattoman vahingon (collateral damage) vaaraa.
-
-
- Sodan kynnys nousee
Haavisto toivoo, että sodan ympäristövaikutusten raportointi nostaisi tulevaisuudessa sodan aloittamisen kynnystä. Hän pitää jopa mahdollisena, että ympäristödiplomatialla voitaisiin rakentaa luottamusta ja yhteistyötä konfliktin osapuolten välille ja siten edesauttaa konfliktin ratkaisua kokonaisuudessaan.
– Myös sotilaalliset tahot ovat varsin kiinnostuneita ampumisen vaikutuksista. Heitä yleensä kiinnostaa tekniikan kehittäminen vähemmän ympäristötuhoja aiheuttavaksi. On jopa ollut puhetta sotilaiden työolojen kohentamisesta, Haavisto sanoo ironiaa äänessään. Hän tähdentää, että mikään tekniikan kehitys ei voi tehdä sodasta ympäristöystävällistä. On turhaa puhua ”vihreistä sodista”.-
-
- UNEP:in työ alkaa tuottaa tulosta
YK:n ympäristöohjelma UNEP on tutkinut sotien ympäristövaikutuksia Balkanin sodasta lähtien. Viidessä vuodessa tietämys on kasvanut ja Haaviston mukaan eri osapuolet ja avunantajamaat on saatu mukaan uuteen lähestymistapaan.
– Ympäristökysymykset on tunnustettu osaksi humanitäärisiä tarpeita, iloitsee Haavisto.
Haaviston johtama tutkimusryhmä, post-conflict assessment unit, koostuu eri maiden ja eri alojen ammattilaisista. Erilaisten toimintatapojen yhteensovittaminen, kenttätyön vaarat sekä tiedonsaannin ja alueille pääsyn vaikeus lisäävät työn haasteellisuutta.
-
-
- Neuvoja tuhojen korjaamiseen
Tutkimusraporttien perustana on käytännöllisyys ja kentältä saatu tieto. Tarkoitus on, että raportteja on helppo lukea ja niistä on helppo keskustella. Niissä myös esitetään suoria parannusehdotuksia.
– Tutkijoiden tavanomainen suositus ”asiaa on tutkittava lisää” ei riitä. Tarvitaan konkreettisia neuvoja sodan tuhojen korjaamiseen, Haavisto painottaa.
Ympäristöohjelma UNEP:in tutkimusryhmä on raportoinut konfliktinjälkeisestä tilanteesta niin Irakissa, Afganistanissa, Balkanilla kuin miehitetyillä palestiinalaisalueillakin.
Seuraavaksi ryhmä mahdollisesti suuntaa tutkimaan Afrikan konfliktien aiheuttamia tuhoja. Seuraavissa artikkeleissa kerrotaan tämänastisista tutkimuksista.
-
-
- Balkan: uraaniammuksia ja elohopealammikoita
-
- Balkanin pahimmin saastuneilla alueilla, joita kutsutaan termillä ”hot spot”, elohopeaa oli maassa lammikoina. Sodasta aiheutui myös paljon öljy- ja kemikaalipäästöjä, jotka kulkeutuivat aina Tonavaan saakka. Tuhotuista sähkömuuntajista taas vapautui supermyrkky PCB:tä. Omat vaikutuksensa oli myös pakolaisvirroilla, sillä pakolaisleireillä pohjaveden puhtaus oli vaarassa ja hygieniaa muutenkin vaikea pitää yllä.
- – Välittömän puhdistuksen tarpeessa olevia alueita löytyi kuitenkin vain neljä: Novi
Sad, Pancevo, Kragujevac ja Bor. Muilla alueilla ei laajamittaisia ongelmia löytynyt, vaan ruoantuotanto voitiin aloittaa uudelleen, kertoo Haavisto.
Nykytilanne Balkanilla on paranemaan päin. Serbiassa puhdistustyöt valmistuvat tämän vuoden lopulla ja Kosovoon on saatu oma ympäristöhallinto. Ympäristöstä tuli myös osa Balkanin vakauttamiseen tähtäävää Balkan Stability
Pact:ia, jota EU rahoittaa.
-
-
- Köyhdytetty uraani uhkaa lapsia
-
- Vasta vuonna 2000 Yhdysvallat suostui kertomaan, millä alueilla Kosovossa se käytti köyhdytettyä uraania (DU). Sitä kylvettiin Kosovoon yhdeksän tonnia.
Vastoin Yhdysvaltojen väitteitä kävi ilmi, että DU-ammukset ovat sodan jälkeenkin vaaraksi ihmisille. Köyhdytettyä uraania löytyy maaperästä, pohjavedestä ja ilmasta vuosia konfliktin jälkeen.
– Onni onnettomuudessa on, että köyhdytettyä uraania ei käytetty laajoilla alueilla ja se vaikuttaa vain noin kahdensadan metrin säteellä kohteesta, toteaa Haavisto. DU ei myöskään näy kasveissa tai maidossa.
Silti lapset leikkivät ja lehmät laiduntavat säteilevien suutareiden ja sirpaleiden keskellä.
– Lapset ovat erityisessä vaarassa uteliaisuutensa vuoksi. Lisäksi ihmiset ottavat käytettyjä ammuksia muistoksi. Tällöin köyhdytettyä uraania voi päätyä ihmisten kirjahyllyihin, vaikka NATO väittää, ettei se ole mahdollista, summaa Haavisto.
Osa DU-kohteista on yhä merkitsemättä ja siis myös puhdistamatta. UNEP:in tehtäviin kuuluukin myös köyhdytetyn uraanin vaarojen tiedottaminen paikallisille asukkaille.
-
-
- Afganistan: uskomattoman kaunis, tuhottu maa
-
- Haaviston mukaan Afganistan tarjosi erityisiä haasteita tutkimusryhmälle.
– Suunnitelmat jouduttiin panemaan uusiksi päivittäin, kun kohteeseen ei ollut turvallista mennä. Joillekin alueille pääsi vain ratsain.
Afganistanissa selvisi, että Sistanin tärkeä kosteikkoalue oli tuhoutunut 99-prosenttisesti ja muuttunut aavikoksi. Samoin oli käynyt monille muille kosteikoille. Syynä oli, että sota oli tuhonnut kastelujärjestelmät ja jokien vesivarojen hallinta oli mennyt retuperälle.
Toisaalta sotaherrat olivat monilla alueilla rahoittaneet sotaansa metsien hävittämisellä, jonka seurauksena metsistäkin oli tullut aavikkoa.
– Afganistan voisi olla todellinen ekoturismikeidas, sillä maa on uskomattoman kaunis ja siellä elää monia harvinaisia lajeja, maalailee Haavisto. Kuitenkin tutkimusryhmän vierailun aikaan esimerkiksi uhanalaisen lumileopardin nahkoja oli kaupan. Koska kauppaa ylläpiti ulkomaalaisten halu ostaa, UNEP ilmoitti YK:lle, etteivät työntekijät saa ostaa nahkoja.
Haaviston mukaan Afganistanissa turvallisuus on huono ja huononee. Toisaalta maahan on perustettu kastelu-, vesi- ja ympäristöasioista vastaava ministeriö ja UNEP aloittaa siellä syksyllä 2003 laajan ympäristöohjelman. Myös metsänistutusjoukoista keskustellaan: Haavisto epäröi kuitenkin antaa tukeaan ajatukselle, että entiset taistelijat lähtisivät metsiin istuttamaan puita.
– On mahdollista, että tällöin laiton metsäbisnes vain jatkuisi.
-
-
- Palestiina: ympäristöyhteistyöstäkö rauhan alku?
-
- Tulenarka ilmapiiri teki Haaviston tutkimusryhmän työn miehitetyillä palestiinalaisalueilla syksyllä 2002 todella vaikeaksi ja vaaralliseksikin. Miten päästä alueille? Entä miten saada yhteys konfliktin molempiin osapuoliin ja vakuuttaa heidät ryhmän puolueettomuudesta?
– On vaikeaa sanoa palestiinalaisille, että heillä on myös itse aiheutettuja ympäristöongelmia. Halu syyttää Israelia vaikeasta tilanteesta on suuri, Haavisto sanoo.
Miehitetyillä alueilla jätteiden hävittäminen on eräs suurimmista ongelmista. Tiesulut, kaatopaikat ja se, että miehittäjä ei anna lupaa ovat ongelman ytimessä. Esimerkiksi Jeninissä kiinteistökeinottelu taas on mennyt niin pitkälle, että asuintaloja on rakennettu aivan kaatopaikkojen viereen.
Joitakin ongelmia, kuten ilmansaasteita ja jätevesiä, on kuitenkin mahdotonta ratkaista ilman molempien osapuolten yhteistyötä. Vuonna 2003 UNEP:in hallintoneuvosto hyväksyi yksimielisesti 136 suositusta miehitettyjen alueiden ympäristön tilan parantamiseksi. Myös Israel oli mukana.
Haavisto maalaileekin, että ympäristöyhteistyö voisi kenties lähentää konfliktin osapuolia. Voisiko ympäristödiplomatia aukaista umpisolmun?
-
-
- Irak: ongelmien vyyhti
-
- Haaviston ryhmän kesällä 2003 tekemän tutkimusmatkan tulokset kertovat Irakin tilanteesta karua kieltään. Maasta puuttuu ruokaa, vettä ja lukutaitoa. On paljon pakolaisia ja korkea imeväisikäisten kuolleisuus. Kaaoksesta kertoo, kuinka irakilaiset ovat vaaramerkkiä tunnistamatta varastaneet juomavesisäiliöiksi radioaktiivisia tynnyreitä.
– Persianlahden sodan jälkeen vesi, ilma ja maa olivat saastuneita kemikaaleista, mutta tuhoja ei koskaan selvitetty eikä korjattu, kertoo Haavisto. Sodassa Kuwaitin öljylähteitä sabotoitiin, 290 tonnia köyhdytettyä uraania ja 1,6 miljoonaa miinaa kylvettiin maahan.
Vuoden 2003 sodan tuhot kohdistuivat kaupunkeihin. Köyhdytetyllä uraanilla ammuttiin myös rakennuksia ja sen avulla tuhotut tankit paloivat levittäen uraanipölyä ilmaan. Palavia öljyojia käytettiin ohjusten ja satelliittien harhauttamiseen. Bagdadissa oli öljypaloja.
Irakilla on myös monia kroonisia ympäristöongelmia, joita sota pahentaa. Vesisuunnittelu ja jätehuolto ovat puutteellisia. Öljyteollisuuden vanhentunut tekniikka lisää saastumista eikä luonnonsuojelualueita ole. Soiden tuhoutumisen myötä suoarabien koko elämäntapa on uhattuna, sillä he asuvat perinteisesti soiden keskellä vedestä nousevilla lampareilla.
– Irakin tilanne on juuri nyt hyvin vaikea, sillä maassa on suuria poliittisia ja turvallisuusongelmia, sanoo Haavisto. Varastelu ja ryöstely on maassa laajamittaista ja YK:kin joutui harvinaislaatuisen hyökkäyksen kohteeksi. Konferensseissa kiistellään, kuka maksaa laskun.
Myönteisenä pilkahduksena sekasorron keskellä voidaan ehkä nähdä se, että Irakin hallituksessa istuu nyt myös ympäristöministeri.
11.11.2003
Eija Nyyssönen ja Henrik Varpiala
|
