- Yleisesti
ottaen voidaan todeta suurimman osan
maailman valtioiden perustasta rakentuvan lähes pelkästään jatkuvasti
kiihtyvän talouskasvun varaan. Jos talous ei kasva ja vieläpä aina edellisiä
vuosia nopeammin, meitä uhkaavat synkät ajat. Toinen yleinen suuntaus
maailmalla, etenkin ns. ”hyvinvointivaltioissa”, on talouden
globalisaation edistäminen.
-
- Molemmat ilmiöt ovat kuitenkin selvästi
vahingollisia ihmisille, puhumattakaan muista eliöistä – etenkin pitkällä
aikavälillä. Talouden kasvu on helposti osoitettavissa vahingolliseksi jo
pelkästään seuraavilla tosiasioilla: talouden jatkuva kasvu edellyttää
kulutuksen kasvua, mikä tarkoittaa käytännössä uusien tavaroiden
tuotannon lisäämistä, sillä eihän palveluitakaan voida ikuisesti lisätä
ja vaativathan palvelutkin toimitiloja, työkaluja, ym. tuotteita. Eli ihmiset
on saatava ostamaan paljon enemmän tavaroita mitä he oikeasti haluaisivat
tai tarvitsisivat. Tavaroiden valmistuksen lisääminen vaatii raaka-aineita
ja niiden kuljetuksia ympäri maailman sekä yhdistettynä yleistyvään
globalisaatiosuuntaukseen, työ tehdään kurjissa olosuhteissa riistotyövoimalla
kolmannen maailman vapaakauppa-alueilla. Kun tämä kaikki yhdistetään räjähtävään
väestönkasvuun, ei tarvita kovinkaan syvällistä maalaisjärkeä eikä
logiikkaa ymmärtääkseen, ettei millään voida jatkuvasti valmistaa enemmän
tavaroita yhä suuremmalle määrälle ihmisiä alati kasvavalla vauhdilla
rajallisista raaka-ainevaroista. Kulutuksen lisääntyessä ja raaka-aineiden
käydessä vähiin alkavat metsät hävitä, eliölajit vähentyä,
aavikoituminen lisääntyä, ilmastonmuutos kiihtyä ja ylipäätään
kaikenlainen ympäristön saastuminen ja tuhoutuminen on väistämätöntä.
Kun ympäristö vahingoittuu, ei ihminenkään voi olla vahingoittumatta –
ympäristön hyvinvointi on ihmiselle aivan yhtä elintärkeätä kuin oman
kehon terveys ja hyväkuntoisuus.
-
- Toinen
huomattava paradoksi on, että talouskasvun ja globalisaation oletetaan lisäävän
hyvinvointia. Eli oletetaan voitavan poistaa esim. työttömyyttä, ympäristöongelmia
ja samalla kiihdyttää talouskasvua sekä tukea globalisaation edistymistä.
Nämä kaikki eivät voi mitenkään olla yhtäaikaisesti pätemässä:
talouden kasvu edellyttää tuotantokustannusten leikkaamista, mikä
tarkoittaa työnteon siirtämistä mahdollisimman huonopalkkaisille alueille
sekä monesti entistä huonompien ja ympäristölle haitallisten materiaalien
hyödyntämistä. Näin työn ja tuotteen laatu heikkenee, mikä vähentää käyttöikää
ja siten pakottaa kuluttajat uusimaan tavaroitaan useammin. Samoin työtä
teetetään entistä enemmän entistä vähemmillä työntekijöillä, jolloin
pakkolomautukset nostavat yhtiöiden pörssikurssit pilviin ja siten
kasvatetaan taloutta – jälleen väitetään kuitenkin hyvinvoinnin lisääntyneen,
vaikka todellisuudessa ehkä ainoastaan yhtiöiden johtohenkilöt ovat hyötyneet
satojen, ellei tuhansien ihmisten kustannuksella. Johtajatkin hyötyvät vain
väliaikaisesti, sillä lisääntyvä levottomuus, tyytymättömyys sekä ympäristöongelmat
eivät varmasti jätä heitäkään ikuisesti rauhaan.
-
- Ihmisten
alettua tiedostaa ympäristön kriittisen tilan, yhtiöt ovat alkaneet hyödyntää
markkinoinnissaan erilaisia ympäripyöreitä ympäristösertifikaatteja,
jotka saavat auttamattomasti vahingollisen toiminnan näyttämään
ekologiselta. Esimerkiksi metsä- ja paperiteollisuus saattavat mainostaa käyttävänsä
puhdasta sähköä ja täyttävänsä tietyt ympäristösertifikaatit, mutta
mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että metsät vahingoittuvat
metsäteollisuuden toiminnan seurauksena – se vain saadaan näyttämään
hyväksyttävämmältä. Tämä ei
ole vain teoretisointia; jokainen voi katsoa hakattuja metsiä omilla
silmillään. Edellä mainitut asiat eivät ole myöskään mitään tulevaisuudessa
odotettavia ilmiöitä, ne ovat jo tapahtuneet.
-
- Kuinka ihmeessä voimme perustaa
yhteiskuntamme näin järjettömälle perustalle? Selityksiä löytyy tietysti
loputtomiin, mutta nähdäkseni yksi oleellisimmista on yleisesti hyväksyttyjen
vahingollisten tapojen ja käytäntöjen muodostuminen sekä näiden
kyseenalaistamisen vähyys. Toinen oleellinen asia on itsenäisen ajattelun lähes
täydellinen puuttuminen, sillä eihän näin selvää piittaamattomuutta
elintärkeistä asioista voisi mitenkään esiintyä, jos ihmiset katsoisivat
ympärilleen, eivätkä pakoilisi todellisuutta mitä moninaisimmilla
huvituksilla ja muilla keinoilla.
-
- Nykyinen maailman tila ja sen vallitsevat
suuntaukset osoittavat ihmisten sisäisen maailman valitettavaa köyhyyttä:
kaikki millä on merkitystä, liittyy tavalla tai toisella rahaan, valtaan,
itsekeskeiseen nautinnon tavoitteluun ja tuskan välttämiseen. Koko elämä
pyörii taloudellisten asioiden hoitamisessa: on käytävä työssä, jotta
voisi ansaita ruokansa, hankkia asunnon ja vaatteita. Tämä on kohtalaisen
ymmärrettävää ja hyväksyttävää, mutta käydäkseen töissä, on monien
hankittava lisäksi oma auto, ja jotta työntekijät voisivat sietää
turruttavan yksitoikkoista työtä ja siinä samalla pitääkseen talouskasvun
käynnissä, ei kukaan jolla on varaa muuhunkin (ja vaikka ei olisikaan) saisi
tyytyä perustarpeisiin – muutoinhan kaikki romahtaisi.
-
- Tutkitaanpa
hieman yhteiskunnan vuorovaikutussuhteita ja perusrakenteita. Mitä
tapahtuisi, jos ihmisten elämästä poistettaisiin vaikkapa televisiot, omat
autot, kännykät, radiot, tietokoneet, alkoholi ja ylisuuret asunnot?
Olisimme suuressa pulassa, sillä jo pelkästään autoteollisuus on valtavan
suuri talouden ratas. Joukkoliikenteen kukoistaessa ilman yksityisautoja ei
tarvittaisi läheskään nykyisen mittakaavan kaltaisia moottoriteitä, mikä
tarkoittaisi vähemmän työtä tieliikennelaitoksella, ym.
tienrakennusfirmoissa. Autoteollisuuden kapasiteetti olisi vain murto-osa
nykyisestä, kun valmistettavien kulkuvälineiden määrä olisi varsin vähäinen
nykyiseen verrattuna. Autoteollisuus ei siis myöskään loistaisi nykyisen
kaltaisilla mahtavilla työllisyyslukemilla. Kaikkein suurin työllisyyden
menettäjä olisi kuitenkin autoteollisuuden alihankkijat, eli teräs- ja muu
metalliteollisuus, muoviteollisuus, kuljetusfirmat, ompelimot, jne.
Autoteollisuuden välittömään läheisyyteen kuuluu vahvasti myös öljyteollisuus,
mikä sekin on varsin merkittävä työllistäjä monine poraus-, kuljetus-,
jalostus- ja myyntivaiheineen.
-
- Yksityisautojen poistamisen kaltaisesti televisioiden, kännyköiden,
radioiden, tietokoneiden, alkoholin ja ylimääräisten asuinneliöiden
poistamisella olisi samalla tavalla merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen.
Nämä kaikki vähentäisivät myös ratkaisevasti ympäristöongelmia,
terveysongelmia, psyykkisiä sairauksia, jotka kaikki omalta osaltaan vähentäisivät
myös rahan virtaamista, joka on talouskasvun elinehto. Varsin
valitettavaa olisi myöskin kokonaisliikevaihdon laskusta ja vahvasti
verotettavien tuotteiden poistumisesta koituvien verotulojen ratkaiseva
menetys. Puhumattakaan siitä, ettei ihmisten tarvitsisi enää tehdä useita
vuosia työtä ostaakseen oman auton ja ylisuuren omakotitalon monine
oheislaitteineen. Tällöin ei tarvittaisi lainkaan nykyisen kaltaisia
pankkilainoja ja pankkien kannattavuus heikentyisi. Ihmisten halukkuus hyväpalkkaiseen(kaan)
työhön olisi myös ratkaisevasti heikompaa ja tällöin rahan arvostus
uhkaisi laskea nykyisestä huimasta asemastaan.
-
- Kaikkein
merkittävintä olisi kuitenkin ihmisten ajankäytön muuttuminen: ensimmäistä
kertaa monet yleisistä aikaa vaativista toiminnoista olisi poissa ja ihmisillä
olisi mahdollisuus omaan ajatteluun muissakin kuin hoidettavien päivittäisasioiden
pähkäilemisen puitteissa. Olisi suuri riski, että joku osa väestöstä
ryhtyisi ajattelemaan itsenäisesti ja kyseenalaistaisi lapsesta asti
opetettuja auktoriteetteja sekä asioiden tärkeysjärjestyksiä. On myös
mahdollista, että jotkut tästä joukosta huomaisivat kulutuksen kasvuun tähtäävän
elämän merkityksettömyyden ja mitättömyyden. Jotkut saattaisivat jopa
vaatia jotain muutoksia vallitseviin käytäntöihin. Niinpä valtaapitävät
ja yritysten johtohenkilöt mielellään vain vahvistavat ihmisten
riippuvuussuhdetta työnteosta ja haluavat kaikin tavoin estää itsenäisen
ajattelun mahdollisuudet. Näin työn hedelmät kasautuvat entistä
harvemmille ihmisille.
-
- Mitä tästä
siis voimme huomata? Ainakin sen, ettei tekemämme työ useinkaan ole lainkaan
välttämätöntä – paitsi nykyisessä talouskasvun varaan rakentuvassa
yhteiskuntarakenteessa. Onko järkeä tehdä työtä vain siksi, että saadaan
pidettyä johonkin ideologiaan sijoittuvan yhteiskuntamallin pyörät pyörimässä
ja saavutetaan sille asetettu mielivaltainen päämäärä? Seurauksena on
vain ongelmia toisensa perään. Jos yhteiskunnalliset intressit olisivat
jossain aivan muualla kuin väkinäisessä talouden kasvattamisessa,
voitaisiin tehdä selkeästi lyhyempiä työpäiviä ja useamman työntekijän
voimin. Tämä poistaisi tehokkaasti työttömyyttä ja ympäristöongelmia
sekä lisäisi vapaa-aikaa ja yleistä hyvinvointia.
-
- Elämme siis maailmassa, joka ei pidä
onnellisuutta mahdollisena ilman suuria määriä tavaroita ja palveluita.
Meillä on nykyään paljon enemmän tavaroita entistä hienommilla
ominaisuuksilla, mutta olemmeko tulleet viime vuosikymmenien aikana
onnellisemmiksi? Ainakaan tilastot eivät puolla tätä väitettä. Eikö
tavaran tai esineen tuoma ilo ole varsin lyhytkestoista? Asuimmepa kuinka
upeassa palatsissa tahansa, olipa automme kuinka tehokas tahansa, silmämme ja
muut aistimme tottuvat varsin nopeasti kaikkeen kauneuteen ja yltäkylläisyyteen
– valitettavasti myös kurjuuteen ja saastaisuuteen, etenkin kun kyseessä
ei ole oma kärsimys. Tyytymättömyys tulee esiin varsin pian, kun uusi
laitteemme hajoaa, sitä on huollettava tai pelkäämme sen joutuvan varkaiden
saaliiksi.
-
- Joko
opettelemme lähiaikoina kunnioittamaan luontoa sekä rikastamaan elämäämme
sisäisen maailman ominaisuuksilla, jotka ovat riippumattomia ulkonaisista
olosuhteista ja tavaroista tai jatkamme kutakuinkin entiseen tapaan, eli
odottelemme öljyn, ym. raaka-aineiden loppumista, ympäristön pilaantumista
ja jonakin päivänä huomaamme olevamme tämän asian edessä ilman valinnan
vapautta – pakon sanelemana.
-
- Lyhyenä
yhteenvetona: talouskasvu on järjetön jo pelkästään siksi, ettei
nykyiselläkään vauhdilla maapallo kestä millään joitakin kymmeniä
vuosia pitempään, puhumattakaan eksponentiaalisesta kulutuksen kasvusta. On
myös hyvä muistaa, ettei materiaali-, ym. tehokkuutta voida parantaa
loputtomiin, varsinkin kun tuotanto- ja kehityskustannuksia on jatkuvasti
alennettava kasvun saavuttamiseksi.
-
* Lue aiheesta
kirja: Thom
Hartmann: "The Last Hours of Ancient Sunlight",
Lyhyesti: Miten haavoittuvainen maapallon ekosysteemi on? Miten
ihmiskunta on päätynyt nykyiseen tilanteeseen ja miksi vaaraa ei kyetä
tai haluta nähdä?
* Lue aiheesta
kirja: Olli
Tammilehto: "Maailman tilan kootut selitykset",
Lyhyesti: Tutkitaan yleisiä selityksiä nykyiseen maailman tilaan sekä
kuinka vahvalla pohjalla nämä selitykset ovat.
* Lue aiheesta
kirja: Olli
Tammilehto: "Yhden taalan kysymys",
Lyhyesti: Globalisaation vaikutuksista sekä katsaus köyhyyden,
rikkauden ja vallan suhteisiin.
|