Yksi ongelma, joka on aiheuttanut kaikki
maailmanlaajuiset kriisit

 

Päivitetty 23.1.2008

 

Tässä alustava kuvaukseni koko Ihmiskunnan perusongelmasta
 
Pääasiallinen sisältö alkaa olla kasassa, mutta vielä on paljon työtä tyylin ja yksityiskohtien viilaamisessa.

 

 

 

Sisällysluettelo (alustava):

Johdanto

Maailmanlaajuiset kiireelliset ongelmat

Huolettoman elämäntavan autuus

Syy-seuraussuhteet ongelmanratkaisussa

Mikä palloamme sitten vaivaa?

Miksi perusongelma on niin oleellinen?

 

SUURI kokonaisuus

Mikä on SUURI kokonaisuus?

Kaikki liittyy kaikkeen

Ihminen on maailma

Maailmanlaajuisen yhdentymisen välttämättömyys

 

Perusongelmaehdokkaita

"Erillisyys" perusongelmana

Mikä "erillisyys"?

"Erillisyyden" ilmeneminen

Miksi me olemme "erillisiä"?

Yksilön tärkeys

 

Ajatukset ja uskomukset "erillisyyden" lähteinä

Ajatuksen voima

Ego "erillisyyden" alkujuuri

Ajatukset ja uskomukset toiminnan määrääjinä

Jaottelu ja lokerointi

Vertaaminen

Kertomukset maailmasta ja niiden vaikutukset maailmankuvaamme

Median ja television vaikutus ajatuksiimme

Kriittisen ja luovan ajattelun vähyys

Vastuullisuuden puute

Kevytmielisyys

Pelko ja kärsimys järkevän toiminnan esteinä

Uskonnot ja henkisyys

Tieteeseen ja tekniikkaan luottaminen

Ikuinen onnen onkiminen ja nautinnon tavoittelu

Rakkauden käsitteellistäminen

Luonnollisen kauneuden sivuuttaminen

Sopeutuvainen rutinoitunut ihminen

Toiminta vaikutuksellisuuden perusteella

 

"Erillisyyttä" ylläpitävä yhteiskuntarakenne

Uusliberalismi

Talouskasvun järjettömyys

Tavaroiden ja omaisuuden tavoittelu

Pinnallisen elämän ruokkiminen

Työnteon yli-ihannointi

Demokratia ja vallanjako

Auktoriteetit

Pelon levittäminen

Kilpailu ja menestys

Nationalismi

Luovuuden ja erilaisuuden tukahduttaminen

Luonnosta vieraantuminen

Yhteisöllisyyden puute

Tietoyhteiskunta vs. viisausyhteiskunta

Miksi siis yhteiskuntarakenteemme on "erillisyyttä" ylläpitävä?

Nykyjärjestelmän hyvät puolet

Mihin olemme menossa?

 

Jokainen pienikin valintamme vaikuttaa kaikkien elämään

Esimerkkejä laajoista vaikutusketjuista

Mikä elämässä on todella arvokasta?

 

Ekologisen elämäntavan tärkeys

Syvällinen suhde luontoon

Kohti ekologista ajattelua

Ekovinkkejä oman ekoajattelun virikkeiksi

 

Elämä ilman "erillisyyttä"

Ykseyden yhteiskunta

Ykseyden omaksunut yksilö

 

Miten voin lopettaa "erillisyyden"?

Aloittaminen

Toisenlaisten perustavanlaatuisten ajatusten vaikutuksia

Uusi ajattelu uutena työkaluna

Sydämen ohjastama toiminta

Toisenlainen tapa lähestyä ongelmia

Tarvittava mielentila

Joitakin yksittäisiä keinoja

Kuinka voin vaikuttaa maailmaan positiivisesti?

Ihmiskunnan perusongelma pähkinänkuoressa

 

Lopuksi

Liite: Kaavio "erillisyyden" ja ykseyden eroista

Liite: Yksittäisiä syitä jotka aiheuttavat ja ylläpitävät "erillisyyttä"

Suositeltavia kirjoja

Viitteet

Lähdekirjallisuus

 

 

Johdanto (alustava)

Ihmiskunnan perusongelma kuulostaa varmaankin – suurelta asialta. Onhan se: kyseinen käsite sulkee sisäänsä aivan kaiken ihmisiin liittyvän, niin ongelmat kuin ongelmattomuudetkin. Suurten asioiden äärellä alkaa helposti tuntea itsensä voimattomaksi ja mitättömäksi. Ihmiskunnan perusongelman edessä ei kuitenkaan kannata heittäytyä pelokkaaksi eikä lannistuneeksi, sillä meidän elämäämme se ”vain” käsittelee. Voin myös lohduttaa toteamalla rehellisesti, ettei perusongelma ole mitenkään monimutkainen. Samaan hengenvetoon on silti myönnettävä, että yksinkertaisuuden näkemiseksi on kahlattava monen monia pieniä ja suuria yksityiskohtia, joista muodostuu melko monimutkainen verkosto, joka pitäisi saada näkymään yhtenäisenä kirkkaana kuvana. Mitä enemmän pöydälle tipahtelee puuttuvia palapelin osia, sitä helpommin kokonaiskuva alkaa hahmottua, kuin itsestään. Kun kaikki palat loksahtavat kohdalleen, voimme hihkaista ”valmis!” ja todeta muutamalla sanalla mitä palapelin kuva esittää.

 

Moni luultavasti pohtii, mihin tämä teos mahtaa pyrkiä ja mikä on ollut sen kirjoittamisen motiivina. Väittääkö tämä kirja mukamas tietävänsä mikä on ihmiskunnan perusongelma, sen ratkaisusta nyt puhumattakaan? Ensisijaisesti tämä kirja väittää tietävänsä mistä ongelmat eivät ainakaan johdu: kommunismista, kapitalismista, demokratian toteutumattomuudesta, politiikasta, globalisaatiosta, markkinavoimista, uskontojärjestelmistä, Jumalasta, paholaisesta, ihmisen biologisesta perimästä, eikä mistään muustakaan yleisestä selityksestä. Esittelen kyllä myös oman näkemykseni perusongelman ratkaisun luonteesta, mutta esitän sen ennemminkin ensiaskeleena ja keskustelun avauksena, enkä niinkään vedenpitävänä patenttiratkaisuna. Toivoisinkin kirjani herättävän laajempaa keskustelua ihmisten luomista ongelmista sekä niiden ratkaisuista.

 

Olen pyrkinyt yhdistelemään asioita uudella tavalla, joka avaisi lukijoille uudenlaisia oivalluksia. Toisaalta, uusia oivalluksia tai vanhoja, kunhan näistä asioista käydään asiallista keskustelua ja nostetaan vihdoinkin itse kissa pöydälle. Tutkitaan sitä tarkasti, mutta ymmärtävästi. Silitetään välillä sen turkkia. Kun sitten aikanaan päästään yhteisymmärrykseen, mikä tämä otus loppujen lopuksi on ja mitä sille pitäisi tehdä, siirrytään välittömästi määrätietoiseen toimintaan.

 

Ensisijaisena tarkoituksenani on ollut lukijoiden oman kriittisen ajattelun herätteleminen ja siten etsiä yhdessä lukijoiden kanssa kokonaisuudelle hyödylliset ratkaisumallit, eikä vain tuputtaa nokkelasti perusteltuja väitteitä mahdollisimman monelle ihmiselle. Siksi en myöskään perustele kaikkia asioita perinpohjaisen perusteellisesti ja olen tehnyt tietoisen valinnan minimoida tieteelliset viitteet. Maailmassa on jo aivan riittävästi analyysejä Adam Smithin ”näkymättömästä kädestä”, Maslow’n tarvehierarkiasta ja keynesiläisestä suhdannepolitiikasta. Parasta mitä voin tehdä, on perusongelman esille tuominen mahdollisimman selkeässä valossa.

 

Kannustan olemaan hyväksymättä mitään väitettä sellaisenaan, edes minun esittämiäni. Väitteitä ei tosin kannata suoralta kädeltä hylätäkään ilman pureskelemista ja kokonaisena nielaisemiseen sisältyy omat riskinsä. Mitään asiaa ei voi syvällisesti ymmärtää pelkästään hyväksymällä jonkun toisen kirjoittaman tekstin totuudeksi.

 

Pidän yksinkertaisuudesta. Mitä hätäisemmin suunniteltu ja mitä monimutkaisempi laite, sitä suuremmalla todennäköisyydellä siihen tulee vika tai se ei toimi täysin suunnitellulla tavalla muutenkaan. Sama pätee ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. Jos monimutkaisia asioita ja ongelmia ei saateta selvään yksinkertaiseen ja ihmiselle ymmärrettävään muotoon, ajatukset eivät tavoita ymmärrystä ja siten ongelmatkin jäävät ratkaisematta.

 

Jotta perusongelma voitaisiin ymmärtää syvällisesti, joudun tuomaan esille useita yhteiskuntajärjes- telmän haitallisia puolia, joista monet eivät haluaisi kuulla mitään. Yhteiskunta on se perusyksikkö, johon turvaamme elämämme, luotamme maailmankuvamme perustaksi ja joka antaa meille jokapäiväisen työmme ja leipämme. Siten yhteiskuntarakenteen epäkohtien osoittaminen osuu monille kipeimpään paikkaan: meidän käsitykseemme itsestämme eli egoon. Tämän johdosta joissakin lukijoissa saattaa herätä vihan tunteita kirjoittajaa kohtaan, vaikka tarkoituksenani ei todellakaan ole ollut loukata ketään.

 

Haluan painottaa, että tiedän suuren osan ihmisistä tahtovan vilpittömästi yhteiskunnan ja toisten ihmisten parasta. En myöskään väitä, että yhteiskunnan tai edes sen toimintajärjestelmän perimmäinen tarkoitus olisi läpeensä paha, tai että kaikki yritysjohtajat ja poliitikot olisivat ahneita ja vastuuttomia. Tällaisen kirjan kirjoittamisessa ei olisi järkeä, ellen tietäisi jokaisen ihmisen olevan sisimmässään hyvä ja että ihminen myös luonnostaan pyrkii ilmentämään tuota hyvyyttä. Jotta meidän sisäänrakennettu hyväntahtoisuutemme voisi päästä esiin ja loistaa täydellä liekillään, on ensin tuotava käsiteltäväksi kaikki se roina, joka estää valon pääsyn konkreettiseen elämään.

 

Kannatan ainoastaan ystävällistä ja asiallista vaikuttamista, sillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Pakottamalla tai väkivallalla aikaansaatu muutos ei ole milloinkaan kestävä; väkivalta vain lisää väkivaltaa. Halu muutokseen on siis tultava jokaisen omasta sisimmästä, sydämestä. Yhteiskuntaa on käsiteltävä ystävällisenä osana meitä itseämme, sillä me olemme yhteiskunta.

 

Ilman ihmiskunnan perusongelman ratkaisemista ei mielestäni ole mitenkään mahdollista saavuttaa tasapainoista, vakaata, aidon kestävän kehityksen mukaista onnellista yhteiskuntaa, jossa sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset ongelmat loistaisivat poissaolollaan. Yksi oleellisin kysymys onkin: Haluammeko sittenkään poistaa näitä ongelmia, vai pidämmekö kurjuudesta ja draamasta enemmän kuin aidosta onnellisuudesta? Vastaus on tähän päivään saakka ollut selvä, sillä maailma pursuaa kurjuutta ja draamaa. Tätä on jatkunut tuhansia vuosia ja kutsumme sitä elämäksi. Mutta mitä päätämme haluta nyt?

Henrik Varpiala