- Kadonneen
television arvoitus
-
-
- Suomessa katsotaan televisiota keskimäärin yli kolme tuntia
päivässä. Lisäksi töitä tehdään kahdeksan tuntia, nukkumiseen kuluu
vähintään seitsemän tuntia ja muihin päivän pakollisiin toimiin uppoaa
jokunen tunti. Tämän jälkeen alkaakin taas uusi päivä. Monilla aamu alkaa
aamutv:llä. Töistä tultua rentoudutaan laittamalla televisio päälle ja
sen annetaan viihdyttää vähintäänkin taustalla aina nukkumaanmenoon asti.
Päivä vaihtuu huomaamattomasti ja kivuttomasti toiseen.
-
- Olen ollut ilman televisiota reilut kolme vuotta,
enkä ole päivääkään ratkaisuani katunut - itse asiassa se on ollut yksi
elämäni rakentavimpia valintoja. Enää päivät eivät ole valuneet ohitse ohjelmien
parissa, jotka eivät olleet oikeastaan lainkaan kiinnostavia, mutta jostain
syystä niitä vain tuli katsottua.
Helposti pienenkin luppoajan ilmaantuessa televisio räpsähti päälle, eikä muita vaihtoehtoja
tullut edes
ajatelleeksi, "kun onhan meillä telkkari". Kuvaruutu oli helppo
ratkaisu ajan kulutusongelmiin. Television lähdettyä olenkin monesti
ihmetellyt miten paljon aikaa telkkarin katseluun löytyi, kun nykyään tekemistä on tuntunut olevan aina enemmän kuin
riittävästi. Toiminta on myös selvästi monipuolistunut ja muutkin kuin
istumalihakset saavat kyytiä.
-
- Television katsomisesta tulee nopeasti tapa, joka on
passivoiva ja haitallinen varsinkin pienten lasten kehitykselle. Televisio on arvaamattoman vangitseva, koska se ottaa
täysin haltuunsa kaksi meidän tärkeintä aistiamme: kuulon ja näön.
Kehittyvien lasten tapauksessa tämä tarkoittaa esimerkiksi visualisointikyvyn
haihtumista
ja muutenkin aivotoiminnan kehityksen yksipuolistumista. Tutkimukset ovat
osoittaneet, että aivojen kehittymisessä tapahtuu kolme suurta
hyppäystä, jolloin aivoista poistuu demyelinaatiossa
"ylimääräiset" yhteydet aivosolujen välillä. Tämä
tarkoittaa myös käyttämättömien tai vähän käytettyjen aivojen eri
ominaisuuksien pyyhkiytymistä pois, mikä huomattavasti vaikeuttaa tai
tekee jopa mahdottomaksi näiden ominaisuuksien uudelleenoppimisen. Niinpä
kasvuprosessin toteutuessa television luomassa keinotodellisuudessa, aivot
kehittyvät vain mainosteollisuuden värittämän draaman ja viihteen
parissa - varsin vääristyneessä suhteessa todellisuuden kanssa.
-
- Muistin ja abstraktin ajattelun kaksi tärkeintä
perustaa ovat sanojen muuntaminen sisäisiksi kuviksi ja kyky tulkita
näkemänsä sanoiksi. Tietysti ensin on opittava myös havainnoimaan
ympäröivää todellisuutta sen kaikkine yksityiskohtineen. Juuri nämä
kehitysvaiheet television katselu estää tehokkaasti. Eli
televisio-ohjelmien sisältö on vain sivuseikka television haitallisuutta
arvioitaessa, vaikka eipä sekään puoli ole todellakaan yhdentekevä. Kun
otetaan huomioon television mainokset, ohjelmien viihteellinen ja
väkivaltainen pääpaino sekä monissa maissa myös vahva poliittinen ja
taloudellinen sensuuri, muodostuu televisiosta varsin haitallinen
kokonaisuus. Niinpä lapsista kasvaa sukupolvi, jolta puuttuu kriittisen
ajattelun taito ja heistä tulee entistä enemmän teollisuuden ja
poliitikkojen sätkynukkeja. Tämä muutos on jo pitkälti havaittavissa.
-
- Epärealistisen televisiomaailman sijaan voi vaikkapa
lähteä tutkimaan oikeaa todellisuutta tai lukea jotakin enemmän tai
vähemmän fiktiivistä, jolloin ympäristön hiljaisuus säilyy ja
visualisointikyky sekä ajattelu yleensäkin kehittyvät. Helposti pidämme
television puuttumista alkeellisena tai vähintäänkin erikoisena, mutta
tutkimukset ja oma kokemus osoittavat kuvaruudun ennemminkin haitalliseksi.
Jälleen olemme menneet tekniikan kehittelyssä eteenpäin, mutta taantuneet
saman verran sosiaalisena yhteiskuntana ja tulleet sisäiseltä
maailmaltamme yhä köyhemmiksi.
-
- - 15.9.2004
-
- * Vihreän polun julkaisu: Kadonneen
television arvoitus
|