- Pörinää
pihalla ympäri vuoden
-
-
- Kerrostaloasumisessa on suurena etuna yhtiövastikkeeseen
sisältyvä pihanhoitopalvelu - vai onko kyseessä sittenkin kirous?
-
- Monilla varmaankin ensimmäisenä mielikuvana
pihanhoitopalvelusta sikiää ajatus helposta elämästä. Ei tietenkään ole
aina houkuttelevaa lähteä pihalle kykkimään rankan työviikon
päätteeksi, varsinkin jos ilmatkaan eivät ole suotuisat. Kyseessä on
kuitenkin syöksykierre, jota ei helposti tule ajatelleeksi ja lopputuloksena
on luonnosta vieraantuminen sekä monenlaiset muut haitat.
-
- Nyt kun olemme juuri päässeet eroon jokaviikkoisesta
nurmikonleikkuurallista, ovella kolkuttavat jo innosta puhkuen
lehdenpuhaltimet, joilla hyvän tavan mukaisesti pöräytetään lehdet
naapuritontille kello kuudelta aamulla. Tunnin päästä viereisen tontin
päristimellä päräytetään samat lehdet kolmannelle tontille, josta taas
vähän ajan kuluttua lehdet sukkelasti siirtyvät ensimmäiselle tontille.
Parin päivän päästä sama näytelmä toteutuu uusintana. Viimeisten
lehtien puhalluttua päristimien tuuliin odottaa lumiaurapataljoona
välittömässä iskuvalmiudessa kolaamaan ensimmäisen puolen millin
lumivaipan pois silmistä. Lumien sulettua jatketaan katupölyn puhaltamisella
ja samaan aikaan alkaakin taas sopivasti nurmikko kasvaa...
-
- Ensinnäkin mieleen herää kysymys, miten ihmeessä
luonnollisista asioista voidaan tehdä niin luonnottomia ja hankalia? Miksi
luontoa pitää niin fundamentalistisella raivolla kontrolloida? Eihän
nurmikon tarvitse todellakaan olla vakiokorkeuksinen eikä sitä tarvitse
leikata kovinkaan montaa kertaa kesässä - jos lainkaan. Samaten pari lehtien
haravointia syksyssä riittää varmasti, eikä luntakaan tarvitsisi aurata
jokaisen pienen lumikuuron jälkeen. Ilmastonmuutoksen kynnyksellä ei
tarvittaisi enää yhtään lisää päästönormittomia polttomoottoreita
kolaamaan lunta, puhaltamaan lehtiä, saati leikkaamaan hiilidioksidia sitovaa
nurmikkoa.
-
- Muutenkin melun kyllästämässä maailmassa tällaiset
ylimääräiset koneen jylinät ajavat vähänkin herkemmät ihmiset
kirjaimellisesti hulluiksi. Tosin paatuneimmatkaan melunsietäjät eivät
todistetusti säästy haitallisilta vaikutuksilta, kuten verenpaineen,
kolesterolin ja tulehdusherkkyyden kasvulta tai tinnitukselta. Kuinkahan
paljon Suomessakin syödään melun takia verenpaine- ja
kolesterolilääkkeitä?
-
- Huolestuttavintahan tässä
kaikessa on, että ihmiset ovat turtuneet jatkuvaan koneiden mylvintään,
eivätkä tajua mitä melu heille tekee - muistikuva hiljaisuuden autuudesta
on hävinnyt. Joidenkin mielestä yöunista kannattaa tinkiä, kun palkkana on
steriilin yksitoikkoinen piha, jossa ainoa vaihtelu tulee asfaltin ja nurmikon
rajasta. Tosin sentin korkuinen tasainen nurmikkokin näyttää melkein yhtä
elottomalta kuin asfaltti, joten käytännössä piha on yhtä ja samaa
massaa.
-
- Nykyajan kerrostaloasukkailla ei välttämättä ole
koskaan tarvetta koskettaa maata muilla kuin kengänpohjilla. Mikään ei
myöskään edellytä seuraamaan ympäröivää luontoa mitenkään
muutenkaan. Monesti luontopolullakin kuljetaan mahdollisimman rivakasti katse
maahan suunnattuna, parfyymipilven ympäröimänä, musiikki korvalapuista
pauhaten, aurinkolasit silmillä, kävelysauvat huiskien - ainoastaan odottaen
määränpään ilmaantumista UV-suodatettuun näkökenttään. Vilkkaan
liikenteen ja betoniviidakon imaisemana viimeisetkin siteet luontoon katkeavat
eikä luonto tunnu enää mitenkään tärkeältä tai läheiseltä. Läheisen
luontosuhteen puute taas johtaa sumeilemattomaan piittaamattomuuteen
ympäristöasioissa ja tehokkaaseen luonnon hyväksikäyttöön, kuten myös
helposti elämän mielekkyyden puuttumiseen.
-
- Mielenterveysongelmien jatkuvasti paisuessa teemme yhä
enemmän töitä yksitoikkoisissa ja luonnottomissa sisätiloissa, jotta
voisimme yhä vähemmän tehdä "ylimääräistä" työtä kotona
ulkosalla. Psykologitkin ovat havainneet, että luonnossa oleskelu sekä
eläinten ja muiden pienten yksityiskohtien seuraaminen on ihmisen psyykelle
elintärkeää. Elintärkeää on myös muistaa luonnon olevan meidän
ravintomme, hengitysilmamme ja kaiken muunkin alkulähde, jonka turmelluttua
ihmisellä ei ole enää mistä ammentaa.
-
- Eipä ole kovinkaan montaa vuotta aikaa, kun pihatyöt
hoituivat vikisemättä haravalla ja lumikolalla, eikä meteliä syntynyt
nimeksikään. Ympäristökin oli esteettisesti paljon miellyttävämpi -
siinä saattoi jopa silmä levätä.
-
- - 13.9.2004
-
- * Vihreän polun julkaisu: Pörinää
pihalla ympäri vuoden
-
- * Julkaistu lyhennettynä Turun Sanomissa 8.11.2004: Pörinää
pihalla ympäri vuoden
|
