Toimivan parisuhteen edellytykset
 
 
Nykyisessä tiukkojen vaatimuksien maailmassa on myös parisuhde monesti koetuksella. On jatkuva kiire, stressiä, ärtymystä, väsymystä, sairauksia. Toiselle ei vain yksinkertaisesti jää niin paljon aikaa kuin haluaisi, eivätkä voimat riitä aina panostamaan yhdessä vietetyn ajan laatuun ja monipuolisuuteen. Mutta onko tämä sittenkään ongelma, joka hajottaa suhteen? On tietysti tilanteita, jolloin suhteen lopettaminen on järkevää, mutta jokaisen vastoinkäymisen kohdalla tuskin kannattaa lähteä erilleen tai edes harkita sitä.
 
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, mutta sen tuhoamiseen riittää vain toinen. Molempien on toimittava parisuhteen kannalta järkevästi ja oltava valmiita kompromisseihin. Jos toinen pelaa pelkästään omaan pussiin, ei ole enää mitään suhdetta, vaan pikemminkin monologi. Tällöin ei toinenkaan osapuoli voi tehdä asialle mitään, koska yhteyttä toiseen ei ole olemassa. Ainahan voit tietysti tehdä kaiken mitä toinen haluaa elämäsi loppuun asti, mutta silloin olet unohtanut yhden tärkeimmistä asioista – itsesi, eikä siinä tapauksessa ole mitään parisuhdetta tai elämää yleensäkään.
 
Voiko toiselta vaatia mitään? Miksi pitäisi? Rakkaus ei aseta ehtoja, eikä odota vastapalveluksia. Rakkaus ei ole omistushalua, eikä nautintoa. Jokaisen ihmisen on voitava olla oma itsensä. Jos ryhdymme esittämään rooleja, olemme ristiriidassa itsemme kanssa ja sitä kautta myös toisten kanssa. Vaatimusten asettaminen on rajoittavaa ja riistää meiltä mahdollisuuden olla oma itsemme. Molemmilla pitäisi olla sen verran halukkuutta saada yhteiselämä toimimaan, että kaikesta voitaisiin keskustella ja molemmat tekisivät tarpeen vaatiessa myönnytyksiä, jotka syntyvät auttamisen ilosta. Parisuhde on elävä entiteetti, joka on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. Siksi molempien on oltava halukkaita liikkumaan ja muuttumaan suhteen mukana. Jos vaatimuksia ja pakottavia odotuksia ei ole, mitään ristiriitoja omana itsenä olemisen vapauden ja suhteen muutoksen välillä ei ilmene.
 
Kuinka paljon pitäisi ottaa toista huomioon? Sopivasti. On kuunneltava toista ja seurattava tilannetta aktiivisesti. Molempien on myös selkeästi ilmaistava mitä suhteelta milloinkin toivoo ja esimerkiksi pyydettävä apua sitä tarvittaessa. Asioista keskusteleminen on erittäin tärkeä asia, kuten selkeä kommunikointi yleensäkin. Kumpikaan ei myöskään saisi olla toisesta riippuvainen, vaan molempien tulisi tulla hyvin toimeen itsekseenkin. Muutenkin molemmilla pitäisi olla oma elämä ilman toistakin. Vasta tällöin voi toiselle antaa hänelle kuuluvan vapauden ja henkisen tilan, jolloin molemmat voivat nauttia toisistaan täysipainoisesti, ilman menettämisen pelkoa.
 
Parisuhteesta on voitava iloita, mutta onnellisuus ei saa olla parisuhteesta kiinni. Tietysti toimiva suhde antaa paljon ja tekee elämän monella lailla mielekkäämmäksi. Jos molemmat eivät ole onnellisia myös erikseen, aiheuttaa se väistämättä riippuvuutta, joka taas aiheuttaa suhdetta repiviä ristiriitoja. Aitoa pysyvää onnellisuutta ei voida ulkoapäin milloinkaan saavuttaa – se on ihmisen luonnollinen perustila, joka nousee esiin, kun kaikki sen estävät tekijät siirretään syrjään.
 
Mielikuvat ovat suurin ristiriitojen aiheuttaja parisuhteessa. Yleensä molemmilla on mielikuvat toisistaan ja itsestään sekä parisuhteesta yleensä, jolloin päädymme tietämättämme pelaamaan roolileikkejä, teatteria. Oletamme toisen olevan tietynlainen ja että aiempi käyttäytyminen toistuu tulevaisuudessakin. Loukkaannumme, ellei meitä kohdella oman mielikuvamme edellyttämällä tavalla. Projisoimme helposti myös oppimiamme rooleja ja stereotypioita, kuten sukupuoleen liittyviä, toiseen ihmiseen. Hän on sitä ja tätä, hänen pitäisi olla tuollainen ja tällainen. Tällöin emme milloinkaan ole aidosti kosketuksissa tuon elävän henkilön kanssa, vaan keskustelemme ainoastaan mielikuviemme kanssa, jotka ovat ajatuksen tuottamaa unta.
 
Jos ulkoiset olosuhteet rajoittavat aikaa ja voimia parisuhteelta, voimme toimia kahdella tavalla. Joko teemme ulkoisille olosuhteille jotain, jotta voisimme panostaa enemmän suhteeseen tai jos mitään ei mukamas ole tehtävissä, sopeudumme tilanteeseen ja hyväksymme sen sellaisenaan. Mitään ongelmaa ei siis ole pakko kehittää. Tarvitaan vain entistä enemmän rakkautta – ilman ehtoja.
 
  -  2.6.2007

Henrik Varpiala