- Morfinen kenttä –
mahdollisuus vaikuttaa
-
-
- Luin Rupert Sheldraken kirjan "The Presence of The
Past", joka käsittelee teoriaa morfisesta resonanssista. Kyseinen teoria
haastaa syvälle juurtuneet käsitykset evoluutiosta, perinnöllisyydestä,
käyttäytymisestä, oppimisesta ja nykytieteestä yleensä. Teoria ei aseta kaikkia tieteen saavutuksia
kyseenalaiseksi, vaan pyrkii antamaan loogisemman selityksen vanhoille
oletuksille, joita ei ole kyetty todistamaan.
-
- Teoria olettaa, että on olemassa "morfisia
kenttiä". Niihin toisaalta tallentuu eliöiden käyttäytymiseen ja
fyysiseen muotoon liittyvä tieto, mutta kentät myös vaikuttavat
resonanssin tavoin näiden
ominaisuuksien esiintymiseen. Toisin sanoen morfiset kentät toimivat
kollektiivisena muistina ja tietopankkina, joihin tallentuvat niin hyvät kuin
huonotkin luontoäidin kokeilut. Mitä enemmän jokin muoto tai toimintatapa
toistuu luonnossa, sitä voimakkaampi jälki siitä jää morfisiin kenttiin ja siten
kyseisen muodon tai tavan esiintymisen todennäköisyys tulevaisuudessakin
kasvaa. Näitä kenttiä on monia eri tasoisia, mutta voimakkaimmin
yksittäiseen eliöön vaikuttaa sen edustaman lajin morfinen kenttä.
Tällöin esimerkiksi simpanssit kasvavat toistensa näköisiksi ja
käyttäytyvät useimmiten simpansseille ominaisella tavalla. Lisäksi on
olemassa yksilön oma henkilökohtainen kenttä ja esimerkiksi kulttuurisia
kenttiä, kuten suomalaisten morfinen kenttä.
-
- Sheldrake ei ole toki unohtanut geenejä, mutta hän
toteaa niiden olevan enemmänkin televisiovastaanottimen osien kaltaisia: ne
mahdollistavat virittäytymisen tietylle taajuudelle, mutta television osat
eivät milloinkaan voi tuottaa sitä ohjelmaa, joka televisiosta näkyy.
Kyse on vain näkyvän kuvan selkeydestä ja eri kanavista. Yksi
ratkaisematon mysteeri geenien ja DNA:n kohdalla onkin, miten
silmässä oleva solu osaa aktivoida kaikista solumahdollisuuksista juuri
silmään sopivan muodon eikä se kasvakaan vaikkapa varpaan soluksi?
Tätä tiede ei kykene selittämään. Sama pätee myös esimerkiksi
lumihiutaleisiin: kaikki lumihiutaleet ovat erilaisia, mutta miksi niiden
kiteet ovat aina muodoltaan symmetrisiä? Helposti voisi luulla, että
kuusisakaraisessa lumikiteessä esiintyisi monia erilaisia sakaroita, mutta
sakarat ovat aina kaikki samanlaisia.
-
- Tieteestäkin löytyy toki todiste kahden kappaleen
yhteydestä ilman ajan ja fyysisen maailman rajoituksia –
kvanttifysiikasta.
Kaksi alkeishiukkasta, jotka ovat tiiviisti olleet toistensa läheisyydessä,
säilyttävät yhteyden toisiinsa fyysisen eroamisen jälkeenkin. Jos nämä kaksi hiukkasta
saatetaan erilleen vaikkapa valovuosien päähän toisistaan, saa toisen
hiukkasen kulkusuunnan muutos aikaan täsmälleen samanlaisen muutoksen
toisenkin hiukkasen kulkusuunnassa välittömästi, ilman minkäänlaista
viivettä. Loogisesti fysiikka olettaisi viiveen olevan vähintään valon
kulkemiseen kuluva aika vastaavalla matkalla, mutta tieteelliset kokeet
todistavat asian olevan toisin. Tämä voisi myös selittyä morfisella
resonanssilla.
-
- Hyvä käytännön esimerkki morfisesta resonanssista on hiirien
koulutus monimutkaisessa labyrintissä. Niitä opetettiin suoriutumaan
erilaisista tehtävistä kannustavien palkintojen avulla. Sama koe
toteutettiin jonkin ajan kuluttua toisessa maanosassa ja hiirten havaittiin oppivan huomattavasti nopeammin kuin alkuperäisessä kokeessa, vaikka
olosuhteet olivat identtiset. Useiden vuosien kuluttua koe uusittiin
jälleen uudessa laboratoriossa ja hiiret oppivat entistäkin nopeammin –
aivan kuin ne olisivat olleet synnynnäisesti koulutettuja. Hiirillä ei
kuitenkaan ollut muuta yhteistä kuin rotu. Vastaavia esimerkkejä on
tilastoitu lukuisia.
-
- Mielenkiintoisinta on kuitenkin soveltaa morfista
resonanssia ihmisiin. Se toisaalta selittää miksi jotkut tavat voivat olla
niin syvälle juurtuneita, mutta toisaalta se antaa suuren toivon yksilön
vaikutusmahdollisuuksiin maailmassa. Pelkästään tiettyjen asioiden
tekeminen ja ajatteleminen vaikuttaa morfisen resonanssin välityksellä
kaikkiin maailman ihmisiin, vaikka asuisitkin täysin eristyksissä ilman
minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin. Mitä enemmän panostat vaikkapa
roskien lajitteluun sitä enemmän se alkaa yleistyä myös globaalisti. Tietysti asioista
keskusteleminenkin edesauttaa uusien tapojen omaksumista, mutta se ei ole
välttämätöntä asioihin vaikuttamiseksi.
-
- Loppujen lopuksi ei ole niinkään väliä onko
Sheldraken teoria oikeassa vai ei, sillä jos ihmiset olettaisivat heidän
käyttäytymisensä ja ajattelunsa vaikuttavan koko maailmaan, olisi
ihmisillä paljon vähemmän haitallisia ominaisuuksia. Jos taas ihmiset jatkavat toimintaansa uskoen yksilön
vaikutuksen häviävän massan voimaan, ei maailmassa mikään muutu. Nämä
seikat ovat selkeitä ilman teorioitakin. Tärkeintä on kuitenkin toimia
tavalla, joka itsestä tuntuu oikealta ja sopivalta.
-
- - 3.1.2005
-
- * Aiheeseen liittyvä kirja: Rupert Sheldrake: "The
Presence of The Past"
-
- * Vihreän polun julkaisu: Morfinen
kenttä – mahdollisuus vaikuttaa
|