- Maaseudun autuudessa
-
-
- Kun muuttaa kaupungista pariksi
viikoksi pieneen kylään maaseudulle, alkaa mieli kummasti rauhoittua -
mutta miksi ihmeessä?
-
- Tärkeät asiat eivät monestikaan saa niille
kuuluvaa arvostusta, ennen kuin ne lakkaavat olemasta tai vähintäänkin
uhkaavat lakata olemasta. Klassisia esimerkkejä ovat terveys ja koskematon
luonto. Kun avarakatseinen kaupunkilainen vetäytyy pitemmäksi aikaa
maalle, alkaa tällaisia arvonnousuja pulpahdella kuin sieniä sateella.
Kaikki yksityiskohdat eivät välttämättä vaikuta ensi alkuun kovinkaan
merkityksellisiltä, mutta shokkipaluu kaupungin vilskeeseen paljastaa mitättömyyksienkin todellisen arvon.
-
- Tarkastellaan vaikkapa yleismaiseman värikkyyden
merkitystä. Maaseudulla silmä lepää kohtuullisen luonnollisessa ja
avarassa värimaailmassa nurmikoiden, heinikoiden, hiekkateiden,
kukkaniittyjen ja metsien keskellä. Kaupungissa näkökenttää pommittavat
tiuhaan istutetut liikennemerkit, liikennevalot,
"lukemattomat" mainokset, mainosikkunat, värikkäät autot. Oma
merkityksensä on myös kaikkialle levittäytyvällä asfaltilla, harmaalla
jalankulkulaatoituksella sekä muilla harmailla metallitolpilla ja
muuntajalaatikoilla. Samoin merkittävä maisemallinen vaikutin ovat korkealle
ulottuvat laatikkomaiset ankeat kerrostalot, jotka rajoittavat
havaintokenttää huomattavasti. Tässä sekametelissä rämpiessä ei
välttämättä huomaa stressaantuvansa juuri näistä yksityiskohtien
summista, mutta niiden poissaolo saattaa mielen kummasti euforiseen rauhaan.
-
- Tietysti mielen rauhoittumiseen maaseudulla vaikuttavat monet
muutkin asiat. Yksi oleellisimmista on kaikenlaisten luonnottomien äänien
selkeä vähäisyys ja erityisesti liikenteen melun hiljentyminen. Kun taas
luonnottomien äänien mylvintä on poistettu, paljastuu niiden alta monia
luonnollisia ääniä, kuten lintujen laulua, tuulen huminaa, veden solinaa
ja joskus voi kuulla jopa oman hengityksensä. Öisin on jo kokemus
sinänsä käydä kuuntelemassa maaseudun syvää hiljaisuutta. Silloin kaupunkilaisen ajatuksiin herää mielikuva
kauneimmasta mahdollisesta äänestä: äänettömyys.
-
- Maaseudun yössä pimeyskin saa uuden merkityksen.
Vaikka kovasti touhotetaan valon määrän merkityksestä, en voi
allekirjoittaa sitä kuin luonnollisen valon osalta. Keinovalot eivät ole
ihmisen paras ystävä - niiden puute voi kylläkin sitä olla. Joissakin
maalaiskylissä ei pidetä katuvaloja päällä enää kello 23:n jälkeen,
jolloin pimeys laskeutuu kaikkialle. Käytännössä keskiyön jälkeen valoja
ei ole enää yhtään missään, sillä harvat harrastavat minkäänlaisia
yöulkovaloja. Silti ulkona ei ole säkkipimeää, koska kuu valaisee aina
jonkin verran ja usein sen valossa näkee kävelläkin aivan loistavasti.
Kyllä luonnollisessa pimeydessäkin silmä ja mieli lepäävät, varsinkin
kun on vieläpä aivan hiljaista. Suosittelen kaamosmasennukseen
varauksetta.
-
- Kerrostalon vaihtuminen omakotitaloon on myös jo
kokemus sinänsä. Alkuhämmästyksenä omakotitalossa on kaikenlaisten
häiriöiden puuttuminen ja etenkin jälleen syvä hiljaisuus. Menee pitemmän aikaa,
ennen kuin raaskii tehdä muutakin kuin vain nauttia äänettömyyden
harvinaisesta herkusta. Kerrostalon ilmanvaihdosta tulevat huminat ja matalat
jylinät, pattereiden äänekäs kohina, naapureiden remontit, huutavat
lapset ja aikuiset, musiikkisoittimilla harjoittelu, television ja radion
möykät, viikonloppuiset bileet, liikenteen ja pihanhoidon aiheuttama melu.
Nämä kun "riistetään" kertaheitolla, jää jäljelle vain
ihmetys hiljaisuuden syvyyksien uusista sfääreistä. Myös tieto siitä,
ettei minkäänlainen häiriö ole tässä rauhassa todennäköinen, saa
rauhankin kohoamaan toiseen potenssiin.
-
- Maaseudun
ihmiset ovat monesti kaupunkilaisveljiään paremmalla tuulella ja päivittäisiä asioita
hoitaessa oppii jopa tuntemaan ihmisiä. Naapuritkin saattavat joskus
tervehtiä ohimennen. Kaupungissa ihmisiä on paljon ja kaikki ovat
kiireisiä. Kiireisyys ja tilan puute on tarttuvaa, mutta vähintään yhtä
tarttuvaa on myös maaseudun rauhallisuus ja tilan avaruus.
-
- Maalaiskylissä luontoa on muuallakin kuin puistoissa ja
ulkoilualueilla - itse asiassa puistot ja ulkoilualueet puuttuvat lähes
kokonaan. Miksipä niitä tarvittaisiinkaan, kun koko kylä on yhtä
ulkoilualuetta? Metsissä kulkevat polutkin ovat paljon miellyttävämpiä
kuin halvan kaupunkilaiskopion loppuun kolutut ja kaikkialle mutkittelevat
tallaukset.
-
- Parhaimmassa tapauksessa maaseudulla leijuvat
pelkästään ilman raikkaus, puhdas metsä ja muut luonnolliset tuoksut. Harvemmin maalla tulee ikävöityä
jatkuvaa tupakansavua, sakeaa hiekkapölyä, voimakkaita parfyymeja,
pakokaasuja ja muita saasteita.
-
- Kaikki aistit pääsevät siis maaseudulla
rauhoittumaan ja jatkuvan informaatioryöpyn hiljennyttyä alkaa erottaa ympäriltään tärkeitäkin asioita. Kun taukoamaton hälinä poistuu,
jää enemmän energiaa kohdistettavaksi oikeasti mielenkiintoisiin
asioihin. Kaikesta tästä herääkin kysymys: Miksi tämä kaupunkien suunnaton
vaivannäkö elämänlaadun huonontamiseksi?
-
- - 11.2.2005
-
- * Vihreän polun julkaisu: Maaseudun
autuudessa
|