Luonnollista viihdettä
 
 
Olemme kutakuinkin täysin vieraantuneet luonnosta. Tarvitsemme viihtyäksemme ihmisen muokkaaman ympäristön, jossa on tarjolla ihmisten tuottamia viihdykkeitä, kuten televisio, radio, tietokone, pelikonsoli, kännykkä ja muut vempaimet.
 
Vietin hiljattain itsekseni kymmenen päivää mökillä syrjäisellä maaseudulla, jossa ei ole sähköä eikä sisävessaa, ja vesikin tulee luonnonlähteestä vain ämpärillä kantamalla. Ainoa särö luonnonläheisyyteen oli kannettava tietokoneeni, jota tosin käytin vain kirjoittamiseen. Tuskin löytyy ihmistä, jolle kyseinen retriitti ei tekisi hyvää, vaikka se monista varmasti tylsältä kuulostaisikin.
 
Tosiasiassa luonnon läheisyydessä aika ei käy milloinkaan pitkäksi – kyse on vain asenteesta ja ennakkoluuloista. Jos unohdamme kaikki ennakkokäsityksemme, mikä on mielenkiintoista ja viihdyttävää, ja ryhdymme katsomaan maailmaa avoimin silmin, ei maailmasta ihmeelliset asiat kesken lopu. Ensin on vain saavutettava riittävä mielenrauha, jotta jatkuva päänsisäinen hälinä antaa tilaa käsitellä ympäristöhavainnoinnin informaatiota. Kukapa voisikaan nauttia henkeäsalpaavasta auringonlaskusta, tai mistään muustakaan, jos mielessä jatkuvasti kalvaa kohta TV:stä alkava salatut elämät?
 
Katso vaikka maitohorsmien untuvien leikkiä kevyessä alkusyksyn tuulenpyörteessä. Siis katso todella, ilman ajatuksen jatkuvaa sisäistä vuoropuhelua ja analysointia. Katso valon ja varjon luomaa kontrastia matalakulmaisen auringon loihtimalla väripaletilla, lempeän iltatuulen helliessä viljantähkiä; ja sinua. Tai miten ihmeellistä onkaan perhosten lentely. Tai kuinka vangitsevaa on seurata sudenkorennon kahdeksikonmuotoista lentorataa täysin tyynen joenpinnan yllä, kullankellervän ilta-auringon katveessa. Miten taitavia lentäjiä lepakot ovatkaan. Kuinka hämmästyttävää on katsella kirkasta tähtitaivasta ilman minkäänlaista lähistöllä olevaa taustavalaistusta. Oletko koskaan todella katsonut kynttilän lumoavaa liekkiä ja ihmetellyt sen lämmintä valoa? Oletko kuunnellut korpin etäistä raakuntaa ja haltioitunut luonnonpintojen loihtimista jälkikaiuista?
 
Edellä mainitut ja tuhannet muut yksityiskohdat ovat meidän kaikkien ulottuvilla, milloin tahansa. Emme vain halua sitä, haluamme jotain muuta: sitä mitä olemme oppineet pitämään mielenkiintoisena. Jokaisena päivänä istuin samoihin aikoihin joitakin tunteja verannalla ja kirjoittelin kannettavalla tietokoneella. Sain uuden ystävän, joka uskollisesti vietti aikaansa seurassani jokaisena kertana. Se oli kukkakärpänen, jonka tunnistin samaksi yksilöksi sen tiettyjen yksityiskohtien myötä. Hän istuskeli aina vähintään tunnin verran tietokoneen näytön reunamilla, jossa hän ei ollut tiellä, mutta meillä oli jatkuva näköyhteys toisiimme. Niin, jopa kärpäset voivat olla sympaattisia otuksia, jos niille vain antaa mahdollisuuden ja on itse inhimillinen niitä kohtaan.
 
Ei siis tarvita muuta kuin avoimuutta ja suvaitsevaisuutta, jotta elämä muuttuisi tylsästä ihmeelliseksi – viihteellisestä luonnolliseksi. Yksikään televisio kaksiulotteisine kuvineen ja 8.1-surroundäänineen ei pysty tuottamaan sitä kymmenulotteista kokemusta aidossa luonnossa, hämmästyttävine äänimaailmoineen, tuulenvireineen ja tuoksuineen.
 
  -  27.8.2007

Henrik Varpiala