- "Luonnollisuuden"
sudenkuopat
-
-
- Helpoin tapa oikeuttaa jokin asia ja vapautua samalla
vastuusta, on todeta asia "luonnolliseksi". Harva pohtii
syvällisemmin mitä
luonnollisuus oikeastaan käsitteenä merkitsee ja toisaalta sen
määritelmästä voidaankin varmasti kiistellä loputtomasti.
Ääritapauksena joku voisi todeta kaiken luonnolliseksi mitä maailmassa
tapahtuu, sillä eiväthän luonnon lait salli muuta kuin
"luonnollisia" tapahtumia. Jos jokin tapaus toimisi luonnon lakeja
vastaan, olisi se silti luonnollinen tapahtuma, sillä sen kuitenkin oli
mahdollista tapahtua. Tapaus vain osoittaisi tietomme luonnon laeista
puutteellisiksi. Yleensä kuitenkin tarkoitamme luonnollisuudella jotain aivan
muuta.
-
- Usein ihmiset vertaavat itseään muihin eläinkunnan
olioihin. He toteavat olevansa samanlaisia ja siten myös luonnollisia, mikä tietysti pitää osittain
paikkaansa. Vertaamisen ei silti tarvitse merkitä tilanteen ennallaan
jatkumista vain sillä toteamuksella, että "me nyt vain olemme
tällaisia". Jo pelkästään tuo toteamus, että olemme tietynlaisia,
kertoo itsessään meidän ymmärtävän oman toimintamme lähtökohdat ja sen
seuraukset - näin ei ole millään toisella eläimellä, varsinkaan samassa
mittakaavassa. En voi todeta itseäni pahaksi, ennen kuin tiedän mitä pahuus
on, millä tavalla se minussa ilmenee ja miten voisin olla ei-paha eli hyvä.
Ihmisellä on kuitenkin aina olemassa valinnan mahdollisuus, paljon useammin
kuin hän haluaa uskoakaan.
-
- On turhankin helppo todeta "luonnolliseksi"
vallantavoittelu, toisten alistaminen, eläinten tappaminen ruoaksi ja
hierarkiarakenteet, vaikkapa seuraamalla susilaumaa tai lintuparvea.
Kuitenkaan ihmiselle ei katsota olevan luonnollista kävellä nelinkontin,
lennellä huolettomana taivaalla, ulvoa täysikuun aikaan tai painaa alle 100
grammaa. Tai miksi emme elä luonnon keskellä ja harjoita
yksinkertaista elämää, kuten sudet ja linnut tekevät? Entä miksi emme ota
opiksemme muurahaisten ja mehiläisten yhteistyöhengestä? Missä menee siis
vertauksen raja - voidaanko yhtäläisyysmerkkejä vetää ihmisen ja eläimen
ominaisuuksien välille ilman enempää suhteuttamista? Toisaalta ne jotka
pitävät ihmistä luomakunnan kruununa ja siis eläimistä erillisenä
eliittinä, oikeuttavat omat julmuutensa ihmisen "luonnollisella" ylivaltasuhteella luontoa
kohtaan.
-
- Jos olisimme 200 vuotta sitten tehneet gallupin
keskivertokansalaiselle siitä, mikä on luonnollista, tuskin olisivat
kännykät, tietokoneet Internetteineen, televisiot satelliittiyhteyksineen
tai avaruusraketit saaneet kovinkaan suurta kannatusta - pikemminkin vain
makeata naurua. Ihminen onkin taipuvainen löytämään haluamansa selityksen
mihin tahansa ja mistä tahansa. Silti pidämme itseämme eläinkunnan
kuninkaana, jonka viisaus on verraton muihin lajeihin nähden, vaikka
todellisuudessa olemme monesti eläimiä hölmömpiä. Eläimet toimivat
niiden omaksuman käsityskyvyn piirissä, mutta ihmiset paljon tuntemaansa
maksimikapasiteettiaan alemmalla tasolla. Jos taas ihminen myöntää olevansa
hölmömpi kuin voisi olla, on kyseessä jälleen ainoastaan haluttomuus
muuttaa omaa toimintaansa.
-
- Ihmiset tajuavat kyllä vallan mainiosti toisille
aiheutetun tuskan merkityksen, luonnolle aiheuttamansa haitat ja
ylikansoituksen tuomat ongelmat, mutta nämä seikat sivuutetaan ja
kielletään yksilöllisten etujen nimissä. Kieltämättä luonnossa tapahtuu
esimerkiksi populaatioiden paisumista aina mahdollisuuden salliessa, mutta
eikö ihmisen olisi viisaampaa toimia niin kuin ihminen toimii ja ratkaista
ongelma ennen kriisiä - etenkin kun se on selvästi havaittu ja tiedostettu?
Yleensä luonnollisuudella tarkoitetaankin vain yleisesti esiintyvää
käyttäytymismallia, jota kutsutaan myös "normaaliksi", mutta itse
luonnon kanssa sillä ei useinkaan ole mitään tekemistä.
"Luonnollisuus" kuulostaa paremmalta ja siihen sisältyy valtavien
luonnonvoimien kyseenalaistamattomissa oleva auktoriteetti, johon ei voi muuta
kuin alistua.
-
- "Normaali" on yhtä lailla harhaanjohtava
käsite, sillä pidetään "normaalina" tavoitella omaa etua toisten
kustannuksella, kuluttaa paljon enemmän kuin tarvitsee, haaskata energiaa,
riistää luontoa, ja kaikki tämä vain kiihtyvän talouskasvun
säilyttämiseksi. Ympäristöaktivistit leimataan päästään seonneiksi
kiihkomielisiksi luonnonoikuiksi ja marginaaliryhmiksi, jotka vain
kateudessaan ja piruuttaan haluavat sabotoida tämän hyväntahtoisen
yhteiskuntamallin toimintaa. Harva kuitenkaan haluaa saada tätä erilaisuuden
leimaa otsalleen ja tulla syrjityksi vähemmistöksi. Mieluummin ollaan
"normaaleja", vaikka kyseessä on vain lapsellisen hutera ja alati
muuttuva käsite, jolla ei ole todellisuuspohjaa kuin ihmisten kuvitelmissa.
-
- - 16.8.2004
-
|