Kesällä pyyhkii hyvin?
 
 
Kevät on jo kutakuinkin ohitse ja siirrymme virallisesti kesän puolelle. Todellisuudessa luonnon keväinen herääminen jatkuu vielä hyvän aikaa ennen kuin se on täydessä loistossaan.
 
Keväällä tapahtuu paljon kaikenlaista ja luonnossa riittää ihmeteltävää. Joka päivä voi havaita saman reitin varrella monia mielenkiintoisia muutoksia ja uusia asioita. Valon määrä lisääntyy, ilmat lämpenevät, kasvit kasvavat, lehdet tulevat puihin, nurmet ja heinikot alkavat vihertää, kukat kukkivat ja tuoksuvat, linnut laulavat, hyönteiset lähtevät liikkeelle, eläinten talviturkki vaihtuu kesämalliin. Mikäpäs siinä on näitä seuratessa.
 
Monille kesä on vuoden parasta aikaa. Kesällä voi toteuttaa monia unelmiaan ja valita muutenkin paljon laajemmasta valikoimasta mitä haluaisi tehdä. Kesällä on myös perinteisesti kesäloma, jolloin pääsee lepäämään ja rentoutumaan - monet ainoata kertaa koko vuoteen. Kesällä ei tarvitse palella, ainakaan yleensä tai ei ainakaan niin paljon kuin talvella. Miksipä kesä ei olisi paras vuodenaika? Enemmistön mielestä ötökät ja kuumuus lienevät pieni haitta kesän hyötyjen rinnalla.
 
Kesän viehättävyys ei kuitenkaan ole peräisin yksistään kesästä itsestään, vaan myös sen suhteesta muihin vuodenaikoihin. Jollei talvella olisi kylmä, jos syksyllä ja keväällä puut eivät olisi niin karuja, jos talvella ei olisi niin pimeää, osaisimmeko silloin nauttia niin paljon kesästä? Joka tapauksessa kesän arvostus nousee huimasti varsinkin silloin kun ei ole kesä. Siinä mielessä jokaisella vuodenajalla on osuutensa kesän ylivoimaisuudessa, eikä muita vuodenaikoja olisi lainkaan syytä väheksyä, vaan vuodenajat voitaisiin nähdä erottamattomina osina kokonaisuutta.
 
Kesän loistokkuuden takana on tietenkin luonto. On hyvä pitää mielessä, ettei luonnon kesäinen esteettinen hohdokkuus ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Kaupungeissa kesää ei välttämättä huomaakaan muuten kuin lämpimistä ilmoista, vähäpukeisista kaupunkilaisista ja pursuavista terasseista. Asfaltilla ja betonilla vuoratut kadut ilman puiden suojaa eivät tee kaupunkien kuumuudesta kovinkaan miellyttävää. Kesällä mieli tekeekin lähteä kaupungista livohkaan muita vuodenaikoja innokkaammin ja juuri luonnon kauneuden takia. Olisi hyvä idea kunnioittaa luontoa ja osoittaa sille kiitollisuutta sen tarjoamista esteettisistä sekä monista muistakin elämyksistä, jotta jatkossakin olisi paikkoja, jonne voisi mm. paeta kaupungin kesää. Toisekseen voitaisiin tietysti huolehtia kaupunkien muokkaamisesta "kesäisemmiksi" eli luonnollisemmiksi paikoiksi.
 
Vaikka muut vuodenajat olisivatkin vain kesän odottelua, voi niidenkin aikana opetella nauttimaan tietyistä luonnon vaiheista ja näkemään kauneutta lehdettömässä lehtimetsässäkin. Niin mukavaa kuin lintujen lurittelu onkin, on myös kirpeän tyyni ja täysin äänetön pakkaspäivä keskitalvellakin kokemuksen arvoinen. Eikä puhtaan valkea lumipeitekään lainkaan hullumpi ole, vaikka vehreä tammilehto onkin monipuolisempi. Siten sekä jonkin asian läsnäolo että sen puuttuminen voivat olla yhtä hyviä asioita.
 
Ehkä vaikeinta onkin nähdä miellyttävyyttä alkukeväässä ja loppusyksyssä, jolloin luonto näyttäisi olevan kurjimmillaan lehdettömine puineen ja lumettoman kuraisine maastoineen. Silloinkin tarjoutuu kuitenkin mahdollisuus tutkiskella sisintään ja löytää mielekkyyttä muualtakin kuin vain itsensä ulkopuolelta.
 
Vuodenajoista voi siis oppia monia asioita, kunhan niiden vaihtumiseen suhtaudutaan avoimin ja tutkivin mielin. Meillä Suomessa voi kokea yhden maailman rikkaimmista vuodenaikojen vaihteluista ja siitä kannattaa myös nauttia - vielä kun ilmastonmuutokselta voi.
 
  -  31.5.2005
 
* Vihreän polun julkaisu: Kesällä pyyhkii hyvin?

Henrik Varpiala