Kasvien elämää
 
 
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että kasvitkin ovat eläviä? "Tietenkin." Niin, mutta siis oikeasti eläviä - kuten eläimet? Kasvit eivät ole vain vihertäviä tikkuja, jotka on tökitty maahan törröttämään. Ne ovat omalla tavallaan lisääntyneet, kasvaneet siemenestä tai muusta alkiosta ja päätyneet nykyiseen paikkaansa joko luonnon avustuksella tai ihmisen sormeilun seurauksena. Jokainen kasvi on yksilö: ne syntyvät, elävät oman elämänsä ainutkertaisessa ympäristössä, jonka jälkeen kasvit kuolevat ja niiden "ruumis" palautuu kiertoon muiden kasvien ja eläinten raaka-aineeksi. Tästä näkökulmasta kasvien ja ihmisten välinen matka ei ole kovinkaan pitkä.
 
Entä oletko koskaan ollut kiitollinen yhdellekään kasville? Syitä ainakin pitäisi löytyä loputtomiin. Lyhyesti sanottuna maanpäällistä elämää ei olisi ilman kasveja, eikä siis ihmisiäkään. Tarvitsemamme hengitysilman happi on peräisin kasveista, samoin kuin kaikki ravintomme - myös liha. Kasvit ylläpitävät ilmakehän ja maaperän vesikiertoa ja sitovat maaperää estäen eroosiota. Kasvit poistavat myös ilman epäpuhtauksia, hidastavat ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä, tarjoavat suojaa ja elintilaa monille eläimille ja hyönteisille sekä tekevät esteettisen maiseman mahdolliseksi. Ja tietenkin lisäksi monta muuta asiaa.
 
Samoin voimme kiittää kasveja käytännössä kaikista materiaaleista ja tavaroista mitä meillä on, sillä planeettamme eniten käytettyjä energianlähteitä ovat öljy ja kivihiili, jotka ovat muinaisten kasvien jäänteitä. Öljyä käyttäviä koneita tarvitaan myös monien raaka-aineiden, kuten metallien, uraanin sekä aurinkopaneelien raaka-aineiden louhintaan ja jalostamiseen. Öljyä tarvitaan myös muovien, asfaltin, keinokuitujen ja monien muiden materiaalien valmistukseen. Puista taas saamme rakennusmateriaaleja, kalusteita, paperia, lämpö- ja sähköenergiaa. Monesti vesivoimaakin voitaisiin kiittää kasveista, sillä kasvillisuuden puuttuminen vesivoimalan lähialueelta muuttaisi todennäköisesti sateita siten, ettei vettä enää olisikaan sähkövoimalan valjastamiseksi. Samoin tuulienergiassa on kasveilla oma osuutensa.
 
Yleisimpiä ruoka-aineitamme ovat mm. viljat, riisi, maissi ja hirssi. Ravinnoksemme käytämme näiden ja monien muidenkin kasvien siemeniä. Marjoista ja hedelmistä saamme ravintoa siementen ympärille varastoituneesta energiasta. Myös vihannesten ja juuresten sisältämä ravinto on usein varastoituneena tavalla tai toisella kasvin lisääntymistä varten. Siemenet sisältävät uuden elämän mahdollisuuden ja kokonaisen kasvin alun, joka taas voisi aikuisena tuottaa tällaisia siemeniä kymmeniä, ellei tuhansia lisää. Melkein voisi sanoa, että syömme kasvien lapsia. On melkoisen kunnioitettavaa uhrata jälkeläisensä tai itsensä, jotta toinen olento voisi elää.
 
Saamme siis kaiken tarvitsemamme ja haluamamme kasveilta, joko suoraan tai välikäden kautta. Mutta mitä me kaikesta tästä hyvästä teemme kasveille? Jätämme ne huomioimatta ja käytämme niitä surutta hyväksi. Vaikka kasvit eivät osaisikaan kärsiä, niin ihminen kyllä osaa ja valitettavasti myös joutuu kärsimään kasvien huonovointisuuden seurauksista. Siten voimme nähdä oman tulevaisuutemme raivattujen metsien raunioissa.
 
YK on määritellyt ihmisille perusoikeudet. Tällaiset oikeudet pitäisi määritellä myös kasveille ja eläimille, eikä pelkästään siksi, että se olisi ihmisoikeuksien ja ekosysteemien etujen mukaista, vaan koska kasveilla ja eläimillä on itseisarvo - aivan kuten jokaisella ihmiselläkin.
 
  -  7.11.2004
 
* Vihreän polun julkaisu: Kasvien elämää

Henrik Varpiala