- Auttamisen monet kasvot
-
-
- Emme elä maailmassa yksin: itsemme lisäksi maailmassa
on noin kuusi miljardia ihmistä. Miksi? Jotta meidän ei tarvitsisi osata tehdä aivan
kaikkea itse, eikä myöskään tietää kaikesta kaikkea.
Yhdessä voimme saada paljon enemmän aikaan kuin erikseen, tai yksikseen.
-
- Yhteistyö voi olla onnistunutta tai epäonnistunutta.
Jos yhteistyö toimii kovin huonosti, voisimme hyvinkin saada yksinään
enemmän aikaan. Todella onnistunut yhteistyö edellyttää avuliasta
henkeä jokaiselta osallistujalta: kaikki laittavat itsensä likoon ilman
vaatimuksia saada panoksestaan korvauksia. Täysin pyyteetön auttaminen on
tänä päivänä valitettavan harvinaista. Kuinka monet osaavat aidosti
nauttia pelkästä auttamisen ilosta? Se on kuitenkin se paras palkka mitä
voi saada ja pitäisi jo itsessään riittää "korvaukseksi".
-
- Tavallisin auttamisen muoto, mutta myös varmastikin
kaikkein harvimmin lainkaan auttamiseksi mielletty, on palkkatyö.
Tekemällä työtä, autamme yhteiskuntaa ja sitä kautta toisia ihmisiä,
jotta kaikki sujuisi kaikkien kannalta mukavasti jatkossakin. Tästä saamme
korvaukseksi rahaa, jota myös palkaksi kutsutaan. Sen avulla voimme
lunastaa itsellemme toisten ihmisten avuliaan työpanoksen tuotoksia, kuten
tavaroita ja palveluita.
-
- Lukuisat omani ja tuttavieni havainnot osoittavat
kuitenkin, että suuri osa ihmisistä käy töissä pitkälti pelkästään
saadakseen palkkaa ja vähät välittävät työnsä laadusta sekä sen
seurauksista toisille ihmisille. Voiko tätä kutsua auttamiseksi? Voi
tietysti, mutta se ei ole sitä. Eli auttaminen puhtaimmassa muodossaan
tarkoittaa toimintaa, jonka muoto ei ole riippuvainen siitä seuraavan
hyödyn tai hyödyttömyyden määrästä itselleen. Jos auttamisen laadun ja määrän
motivaattoreina ovat suuremman rahatukun ja maineikkaamman kunnian
lunastaminen jatkossa, on kyse pikemminkin ryöstämisestä.
-
- Toki auttaminenkin voi mennä liiallisuuksiin, jolloin
voi olla kyse jo riippuvuudesta, mutta harvalla on vaaraa joutua koukkuun
auttamiseniloon. Jos kuitenkin suostuu aina aivan kaikkiin avunpyyntöihin,
eikä siihen kuitenkaan olisi voimia, eikä todellista halukkuutta, tekee
tällöin hallaa niin itselleen kuin toisillekin. Kaikkein ratkaisevinta
onkin, millä mielellä ryhdyt auttamaan, ja se varmasti näkyy myös
lopputuloksessa, vaikka se ei ehkä aina loogiselta tuntuisikaan. Yksi
petollisimmista auttajakarikatyyreistä on henkilö, joka on auttavinaan
pyyteettömästi ja kieltäytyy ottamasta vastaan minkäänlaista palkkiota,
mutta kuitenkin loukkaantuu, jos hän ei saakaan mitään.
-
- Seuraavan kerran kun joku pyytää apuasi ja tunnet
nihkeyttä myöntävän vastauksen antamiseen, mieti miksi et suostuisi? Voi
toki olla, että joskus on parempikin jättää auttamatta, mutta yleensä
avunpyyntöön on jokin syy, eivätkä kuitenkaan kaikki ihmiset käytä
toisten avuliaisuutta häikäilemättömästi hyväkseen. Kun sitten ryhdyt
toimeen, tutki sisintäsi, miksi teet tämän ja mitä haluat itse hyötyä
siitä, vai haluatko aidosti mitään? Kun seuraavan kerran olet itse
avuntarpeessa ja pyydät apua henkilöltä jota nyt autat, ja hän
kieltäytyy, oletko katkera?
-
- Maailma ei voisi paljon mistään enempää hyötyä
kuin pyyteettömän auttamisenilon suosion leviämisestä. Sillä on
äärimmäisen kumuloiva vaikutus ja se on erittäin palkitsevaa sekä
auttajalle itselleen että tietysti autettavallekin –
auttaja ja autettava
ovat yhtä. Et voi auttaa tulematta itse autetuksi.
-
- - 6.8.2007
|