- Yksi suurimmista teollisuuden vaikuttajista
on mainosteollisuus. Tämän voi huomata mm. katukuvassa, omassa
postiluukussa, radiossa, lehdissä,
netissä, televisiossa ja kännykässä. Mainoksia pursuaa joka paikasta, eikä pakoon
pääse vaikka kuinka haluaisi. Siksi onkin tärkeää osata suhtautua
mainoksiin juuri päinvastaisella tavalla kuin on tarkoitettu: tiedostaa
mainoksen järjettömyys ja ristiriitaisuus todellisuuden kanssa. Toisin sanoen olisi hyvä päästä
mainosten yläpuolelle –
mainosten herraksi. Herruus sisältää myös
mahdollisuuden valita, paljonko mainoksia haluaa vastaanottaa. Tätä valintaa
mainostajat eivät meille haluaisi antaa, mutta keinoja silti on.
-
- Mainoksia syvällisesti tutkimalla voi
oppia paljon mm. yhteiskunnan tilasta, teollisuudesta, valehtelusta ja
markkinoinnista. Esimerkiksi Nike käyttää mainontaan paljon enemmän rahaa
kuin itse tuotteiden valmistukseen. Tuotteella ei tietenkään ole paljoakaan
merkitystä teollisuudelle, jos sitä ei kukaan osta, mutta jos
konkreettisessa tuotteessa maksaa enemmän myyty mielikuva kuin asiakkaalle
jäävä tavara, puhutaan jostakin omalaatuisesta ilmiöstä. Tähän
ilmiöön kuuluvat olennaisesti voittojen kasvattaminen minimoimalla
valmistuskustannukset olemattomiin, satsaaminen mielikuvien mainontaan ja
nopea trendien ym. keinotekoisten tarpeiden muuttaminen, jotta ihmisten
"pitäisi" ostaa aina uutta mahdollisimman nopealla tahdilla.
-
- Mainosten ensisijainen tavoite ei
niinkään ole vaikuttaa tietoisella tasolla erityisen puoleensavetävästi,
vaan todellinen työ tapahtuu alitajunnan tiedostamattomissa kerroksissa, joissa yhdistetään
jokin positiivinen mielikuva tiettyyn tuotteeseen. Tällöin lenkkitossuja
ostaessamme tai juodessamme hiilihapotettua sokerilientä luulemmekin saavamme
osaksemme yhteiskunnan hyväksyntää, paljon mukavia kavereita, onnellisuutta
ja kaikenkattavaa autuutta. Ilman mainoksia ja yhteiskunnan vahvaa
materialismin suosimista tällainen ajattelu olisi järjetöntä ja vailla
mitään loogista pohjaa, mutta nykyisellään se on yleistä ja täysin hyväksyttyä. Mikä
mahti maailmassa voi saada ihmiset uskomaan voivansa ostaa onnellisuutta tai
hyvää oloa? Kuvaavaa on vastata kysymykseen: mitä olisi elämä ilman
tavaroita? Monet eivät näe paljoakaan hyvää tavarattomassa maailmassa,
eivätkä pysty kuvittelemaan olevansa tyytyväisiä ilman välineitä –
itse
asiassa elämän ilman tavaroita ei koettaisi olevan elämää ollenkaan. Tietysti monet
ihmiset kertovat arvostavansa yli kaiken terveyttä, ystäviä ja luontoa,
mikä toisaalta on kyllä tottakin, mutta toiminta viestittää monesti jotain
aivan muuta. Tämä johtuu juuri vallitsevasta kulutuskulttuurista sekä mainosten välittämästä
elämäntapamuotista, jonka mukaan terveys, ystävät ja
luontoystävällisyyskin ovat ostettavissa. Mainokset
väittävät hyvän ja onnellisen elämän rakentuvan tietyn merkkisistä
tuotteista, eikä ilman näitä tuotteita ole mahdollista elää
siedettävää elämää yhteiskunnassa. Tällöin ihmisten identiteetti
rakennetaan ulkoapäin ja se alistetaan noudattamaan tiettyä kaavaa, jolloin
ihmiset ovat ohjelmoitujen robottien kaltaisia, eikä aitoa yksilöllisyyttä
juurikaan esiinny. Jos yksilöllisyyttä esiintyy, se tukahdutetaan
lähiympäristön voimakkaalla painostuksella: syrjäytetään porukasta,
halveksitaan ja sorretaan. Erilaisuus koetaan uhkana, eikä voimavarana,
vaikka erilaisuudesta ja monipuolisuudesta on selvää hyötyä. Pyrimmehän
suojelemaan luonnonkin monimuotoisuutta, biodiversiteettiä, mutta emme
ihmisten monimuotoisuutta; ihmisten kloonaamisenhan piti olla kiellettyä.
-
- Mitä voidaan sanoa elämästä, jonka
onnistuneisuus mitataan tavalla tai toisella
hankitun rahan määrällä sekä shoppailtujen tavaroiden
tuotemerkkien kulloinkin vallitsevalla arvostuksella? Voisin luonnehtia tällaista
formaattia hyvin alkeelliseksi, köyhäksi, ongelmien täyteiseksi,
stressaavaksi ja jossa helposti elämän mielekkyys häviää –
tai
paremminkin elämän mielekkyyden illuusio häviää, sillä kulutus- ja
itsekeskeisessä elämässä ei ole mielekkyyttä, se voidaan ainoastaan
kuvitella. Tietysti seuraavaksi herää kysymys: mikä on vaihtoehto? Tämä
kysymys itsessään vahvistaa edellä esitetyn kuvauksen, sillä monet eivät
todellakaan tiedä mitään muuta keinoa elää. Yhteiskuntamme on rakentunut
kokonaisuudessaan tavaroiden kuluttamisen varaan, eikä se siksi halua antaa
kovinkaan suurta liikkumavaraa kulutuskeskeisessä elämässä. Elämän
pääpaino ei kuitenkaan pitäisi olla yksitoikkoisessa työnteossa, uusien
ostosten pähkäilyssä, television katselussa, ihmissuhteiden kanssa
keinottelussa. Vaikka juuri tätä nimitetäänkin "elämäksi", se
vieraannuttaa vahvasti luonnollisesta elämästä –
sellaisesta jossa tuntuisi
syvällisesti olevan jotain mielekkyyttä ja sisältöä. Luonnollisessa
elämässä luonto ja lämminhenkiset ihmissuhteet ovat keskipisteessä.
Elämä nähdään kokonaisuutena, eikä osien summana. Yhteistyö ja
kokonaisuuden etu ymmärretään yksilön etua tärkeämmäksi ja
mielekkäämmäksi, silti jokaista yksilöä kunnioittaen.
Elämä jossa on oikeasti sisältöä, ei ole kuitenkaan sellaista jonka voisi
pukea sanoiksi, eikä kenellekään voi sanoa mikä on mielekästä ja mikä
ei: jokaisen on selvitettävä asiat omakohtaisesti.
-
- Katsele mainoksia tutkivasti, kriittisesti,
pohdiskelevasti, ja vähitellen huomaat niiden epätoivoisen yrityksen
ironisuuden ja naurettavuuden. Yksikään mainos ei ole niin etevä, etteikö
siitä voisi löytää ironisia aineksia, sillä mainokset yrittävät aina
myydä jotakin, ja kun tajuaa tavan millä jokin tuote yritetään myydä,
hilpeys herää väistämättä –
kunhan hetkeksi pystyy unohtamaan, että
monet ihmiset nielevät viestin sellaisenaan, eikä kulutushysterialle ole
loppua näkyvissä. Monet nykymainokset tosin tekeytyvät tarkoituksella
tyhmiksi ja ovat tällöin naurettavaksi tarkoitettukin, mutta naurettavinta
niissä silti on se, että niiden tuottaman iloisen naurunpurskahduksen
myötä syntyvän mielihyvän oletetaan liitettävän mainoksessa näkyvään
tuotteeseen, ja valitettavasti näin monesti käykin. Mainostajat jopa
ironisoivat mainoksissa mainostamista, Biltemaa lainaten: "Ostaminen
kaunistaa". Toinen mainosten
yleisimmistä keinoista voittaa kuluttaja puolelleen on vahvasti manipuloidut
kuvat, jolloin tuote tai sitä myyvä ympäristö saadaan näyttämään
paljon lupaavammalta kuin todellisuus on. Klassinen esimerkki tästä on
naisen vartalo, jolla myydään mitä vain. Mainosten
"täydellisiksi" retusoidut naiset opettavat tytöille jo pienestä
pitäen, etteivät he kelpaa sellaisina kuin ovat. Tämä vaikutus voi
vääristää ihmisen koko minäkuvan ja elämän. Kaikki ei ole sitä miltä
se näyttää; katso hätkähdyttävä näyte: Greg's
Digital Retouching Portfolio
-
- Hyvänä nyrkkisääntönä voidaankin
pitää, että aina kun näkee jotain tuotetta mainostettavan, välttää
viimeiseen asti sen hankkimista, ellei itse pysty kokemusperäisesti
pitämään kyseistä tuotetta kaikin puolin parhaana vaihtoehtona –
useimmiten näin ei ole. Tosin oma "kokemusperäinen" tietokin voi
värittyä mainosten seurauksena, joten täytyy olla tarkkana.
Kuluttajatesteissä usein myös paljastuu, ettei kaikkien merkkituotteiden
hinta-laatusuhde ole lähimainkaan kohdallaan. Vaikka tuote olisikin paras,
voi joskus olla silti parempi välttää sen ostamista, jottei tukisi laajan
mainonnan haitallisia vaikutuksia; puhumattakaan tuotteen
ympäristövaikutuksista. Kannattaa
suojautua mainosvirralta mm. laittamalla postiluukkuun "Ei
mainoksia" -kyltin sekä kieltää suora- ja puhelinmarkkinointi
(lisätietoa: Ei
mainoksia, kiitos). Mainosten
kanssa voi myös pelata älypeliä: aina mainoksen nähdessään miettii
ajatuksen kaikilla tasoilla mainokseen koodattua salaviestiä ja siten
selvittää sen perimmäisen tarkoituksen. Näin mieli harjaantuu mainoskieleen
ja tulee immuuniksi mainosten houkutuksille –
ajatus pysyy terävänä.
-
- *
Lue aiheesta kirja: Naomi
Klein: "No Logo",
Lyhyesti: Syvällinen tietopaketti mainosteollisuudesta ja
brändeistä.
-
- *
Katso myös linkit: Mainonta
|